Näin World Vision auttaa:

Ohjelma-alue kattaa noin 40 kilometrin pituisen alueen, jolla asuu noin 21 000 ihmistä. Ensisijaiset kohdekylät valittiin alkuvaiheen kartoitusten perusteella ja toiminta-aluetta laajennetaan asteittain vuosien varrella.

Aluekehitysohjelma käynnistettiin tammikuussa 2007, jota on ensimmäisten kahden vuoden aikana seurannut ohjelmasuunnittelu, peruskartoitukset ja analyysit yhteisöjen tilanteesta ja tarpeista. Toimintaa on suunniteltu yhdessä alueen asukkaiden ja muiden toimijoiden kanssa. Mogotiossa vahvistetaan paikallisia yhdistyksiä ja tuetaan kyläkehityskomiteoiden perustamista, joiden on tarkoitus vastata ohjelman toteutuksesta yhteistyössä muiden paikallisryhmien kanssa.

Pitemmällä aikavälillä kylissä on tarkoitus parantaa lasten elinoloja ja edistää lasten oikeuksia kehittämällä terveydenhuoltoa, koulutusta, maataloutta, vedenjakelua ja perheiden toimeentuloa. Lisäksi edistetään lasten oikeuksien toteutumista ja tyttöjen ja naisten asemaa. Tarkoitus on, että ohjelman päättyessä yhteisöillä on eväät jatkaa itsenäisesti kehitystyötä perheiden ja kylien hyväksi.

Mogotion aluekehitysohjelmassa keskeinen tavoite on puhtaan veden saaminen asukkaitten ulottuville. Lähtötílanteessa peheissä kului keskimäärin viisi tuntia päivittäin veden hankkimiseen. Vuonna 2009 on aloitettu vedenkeruujärjestelmien rakentaminen ja hedelmäpuiden istutus kouluille.

Hiv-valistusta annetaan seminaareissa ja alueelle avatuissa testauspisteissä. Stigma on edelleen merkittävää, vaikka työn edetessä yhä  useampi hi-viruksen kantaja on tullut julkisuuteen ja saanut apua. Erityisesti koulutusta suunnataan nuoriin ja opettajiin, kouluihin perustetaan terveyskerhoja.

Lasten osallistumista yhteiseen päätöksentekoon rohkaistaan lasten parlamentin avulla. Naisten ja tyttöjen asemaa edistetään kiinnittämällä huomiota haitallisiin perinteisiin, kuten sukuelinten silpomiseen ja lapsiavioliittoihin sekä tyttöihin kohdistuvaan väkivaltaan samoin kuin tukemalla naisten ja nuorten osallistumista yhteisten asioiden hoitoon.

Sijainti
40 kilometrin päässä Nakurun kaupungista, 200 kilometriä pääkaupungista Nairobista luoteeseen

Pääkielet
kalenji

Pääuskonto
kristinusko

Päätoimeentulo
karjanhoito

Hanke alkoi
2007

Hanke päättyy
2022

Asukkaita
22000

Kummilapsia
1200

Hyödynsaajia yhteensä
20000

Pääyhteistyökumppani
Kenian World Vision

Muut kumppanit
Eri sektoreista vastaavat ministeriöt ja aluehallinnon virkamiehet sekä uskonnolliset yhteisöt. Useat paikalliset kansalaisjärjestöt.

Kehitystavoite
Maaseutuyhteisöjen sosio-ekonomisen tilanteen parantuminen ja paikallisten voimavarojen vahvistuminen

Välittömät tavoitteet
Hankekausi 2007-2010:
1. Vesiperäisten sairauksien vähentäminen Mogotion alueella vuoteen 2021 mennessä
2. Hivin ja aidsin terveydellisten ja sosio-ekonomisten vaikutusten lieventäminen
3. Lasten elämänlaadun kohentaminen alueella

Budjetti
384 600e / kuluva vuosi

OECD:n DAC-luokitus
43040

Tiedot päivitetty
1.1.2010

Hankekoordinaattori
Ulla Tervo

Lisää tietoja
asiakaspalvelu@worldvision.fi

VUOSIKIRJE 2010

Hyvä Mogotion kummi,

terveisiä vehreästä Mogotiosta! Vierailin
Keniassa helmikuun lopussa, jolloin niin kutsutut pienet sateet olivat alkaneet vähän
etuajassa. Niiden mukana ruoho nousi ja ihmiset ryhtyivät toiveikkaina muokkaamaan
peltojaan. Jo nyt näyttää siltä, että eläimille
saadaan rehua, ja jos sateet jatkuvat, myös
maissin viljely saadaan hyvälle alulle.

Ilmastonmuutos on tuntunut myös
Mogotiossa. Viime vuonna sadetta saatiin
niukasti ja sitten vuoden vaihteessa naapurialueilla
oli rankkasateiden aiheuttamia
tulvia, joiden seurauksena kotinsa menettäneille
perheille perustettiin telttaleiri Mogotion
kaupunkiin. Tulvat eivät koetelleet
ohjelma-aluettamme eivätkä kenenkään
kummilapsen perhettä.

Lisää kummeja joka päivä

Mogotion vuonna 2007 käynnistetyssä
aluekehitysohjelmassa alkukartoitus on
valmistunut ja viime vuoden aikana siirryttiin
perusteellisen ohjelmasuunnitelman
tekoon ja yhteistyön rakentamiseen eri
toimijoiden kesken. Noin 400 lapsella on
suomalainen kummi ja kummien joukko
kasvaa päivittäin. Silti vielä sadat lapset
odottavat suomalaiskummin löytymistä!

Aluekehitysohjelman johtajana on aloittanut
Fridah Bomett, 30, jolla on jo viiden
vuoden kokemus ohjelmatyöstä World
Visionissa.

– Parasta työssäni on myönteisen muutoksen
näkeminen erityisesti lasten elämässä,
Fridah kertoo.
Yhteistyö paikallisten kylätoimikuntien,
koulujen johtokuntien, kristillisten
seurakuntien ja islamilaisen yhteisön sekä
lukuisien viranomaistahojen kanssa on
käynnistynyt hyvin. Esimerkkinä tästä ovat
nuoriso- ja liikuntaministeriön kanssa toteutettu
hiv-valistus- ja -testaustoiminta
sekä opetusministeriön kanssa järjestetyt
opettajien ja vanhempien koulutustilaisuudet.

Lapset hoitavat puuntaimia ja pesevät käsiään

Lapset ovat osallistuneet aktiivisesti yhteisiin
toimiin. Kymmenelle koululle on istutettu
yhteensä 6500 puuntainta, jokainen
lapsi hoitaa ja kastelee kolmea tainta. Hellyttävästi koululaiset ovat tuoneet puidensa
juurille kasvamaan myös maissia, papuja ja
auringonkukkia.

Lasten terveystilannetta ovat parantaneet
kouluille rakennetut vedenkeruujärjestelmät.
Sadevesi johdetaan katoilta isoihin
vesisäiliöihin, joista saadaan puhdasta
juomavettä sekä vettä käsienpesualtaisiin.

Moni koululainen lähtee kotiin pieni vesikanisteri
mukanaan. Tämä on todella merkittävä
parannus, sillä lapset kertovat, että
ennen heidän työnään oli kantaa vesi jopa
viiden kilometrin päästä.

Kibotanyn koulun rehtori esitteli tyytyväisenä
kahta täyttä vesitankkia, joihin mahtuu
yhteensä 20 000 litraa vettä. Oppilaat
kiikuttivat verrattavaksi ruskeaa vettä, jota
tähän saakka on käytetty sekä ruuanlaittoon
että peseytymiseen. On helppo uskoa,
että puhtaan juomaveden myötä myös
lasten terveystilanne paranee. Terveet
lapset jaksavat käydä paremmin koulua ja
hyödyntää vedenkannosta säästyvää aikaa
leikkiin ja läksyjentekoon.
Vierailulla perheessä

7-vuotias Korir Jepkosgei, tuttavallisesti
Kosi, on tarmokas kummityttö, joka on
sisarensa Marianin, 3, kanssa meitä vastassa
koulunsa portailla. Autolla jatkamme tyttöjen
kotikylään ja sieltä vielä joenuoman
poikki perheen talolle. Matkalla Kosi kertoo,
että herätys kotona on aamuisin jo kello
neljältä. Vielä pimeän aikaan hän lähtee
kahden nuoremman sisarensa kanssa koulutaipaleelle,
joka kestää kävellen yli kaksi
tuntia suuntaansa. Tuntien jälkeen koulussa
tarjotaan lounas ja sitten iltapäivällä tytöt
kävelevät takaisin kahdeksan kilometrin
matkan. Motivaatiota riittää, sillä ylpeänä
Kosi kertoo olevansa viidenneksi paras
toisluokkalaisista.

– Kaikista hauskinta koulussa on hyppynarulla
hyppääminen, hän lisää.
Perheeseen kuuluu tyttöjen lisäksi isoveli
ja vanhemmat Peter ja Mary, jotka
ottavat vieraat sydämellisesti vastaan. Kosin
kummitäti Susanna on perheelle tuttu
monista valokuvista, jotka on huolellisesti
talletettu perhealbumiin, ja joita on selvästi
tutkittu moneen kertaan. Juuri pari viikkoa
aiemmin kummi oli lähettänyt perheelle
rahalahjan, jolla Kosi oli halunnut koulutarvikkeiden,
vaatteitten ja säilytyslaatikon
lisäksi ostaa kaksi ikiomaa lammasta. Olipa
rahaa vielä jäänyt tarvikkeiden ostamiseen
äidin pitämään pieneen kauppaan.

Pihapiirissä kaikki on hyvässä järjestyksessä:
mudasta tehty talo, keittiömaja,
elintarvikevarasto sekä erillinen vessa ja
peseytymistila. Pihalla on lisäksi kanoille
oma rakennus sekä vuohille ja lampaille
aitaus. Astiat kuivuvat hygieenisesti omassa
telineessään ulkopihalla. Mary tarjoilee
kurpitsasta tehdystä kalabassista herkullista
kirnupiimää, jonka valmistumiseen on mennyt
kolme päivää.

Marylla ja Peterillä on suunnitelmissa
rakentaa vähitellen pysyvä asunto perheelle.
Peterillä on siihen tavallista paremmat
edellytykset, sillä hän on opiskellut muurariksi
ja rakennusmieheksi. Palkkatyötä ei ole
säännöllisesti tarjolla, joten perheen ravinnoksi
kasvatetaan eläimiä ja viljellään maata.
Lasten koulupäivien ajan Mary hoitaa
pientä elintarvikekioskia, josta saadaan
lisätuloja koulumaksujen hoitamiseen.

Peter osallistuu yhteisten asioiden hoitoon,
hänen vastuullaan on kylän kasteluallas, jossa
eläimet käytetään viikoittain loiseläinten
torjumiseksi. Tämän lisäksi hän on kahden
koulun johtokunnassa ja paikallisen vesiosuuskunnan
johdossa.

Kosi haluaa lähettää kummilleen Susannalle
terveisiä:
– Kiitoksia kirjeistä ja kuvista sekä lahjasta.
Olen onnellinen omista lampaistani ja kaikesta
muusta. Olisi mukavaa, jos kummi voisi
joskus tulla käymään meillä Mogotiossa.
Lämmin kiitos kaikille Mogotion kummeille
hyvästä yhteisestä alkutaipaleesta,

Ulla Tervo
erityisasiantuntija

6-vuotias Alex odottaa kotipihallaan suomalaista kummiaan Wilson Kirwaa. Vastassa on suuri joukko kyläläisiä, sillä näin kaukaa saapuvat vieraat ovat kunnia-asia.

Alex asuu Mogotiossa isovanhempiensa kanssa, sillä hänen äitinsä asuu ja työskentelee Nakurussa kodinhoitajana.

Perheen toimentulo perustuu heidän omistamiin lehmiin ja vuohiin.  Wilson ja Alex kävelevät käsi kädessä eläinaitauksen luo ja Wilson kertoo tarinoita hiljaa omalla äidinkielellään. Kohta Wilson jo kysyy Alexia juoksemaan yhdessä.
– Pidän jalkapallon pelaamisesta. Se on kaikista hauskinta, Alex sanoo.

Wilson ja Alex istuutuvat puun varjoon. He vertailevat kämmeniään ja hörppäävät vettä. Wilson opettaa Alexille miten sanotaan afya eli kippis suomeksi. Alexin jännitys vaihtuu jo välittömään hymyyn ja hän uskaltautuu jo kumminsa syliin.

– Tämä todella tuntuu sydämessäni. Tämä on mahtavaa. Olen jo pitkään miettinyt, miten auttaa muita, kun itse olen saanut niin paljon. Nyt olen saanut sen mahdollisuuden, Mogotiossa itsekin koulua käynyt Wilson kertoo.

Ennen lähtöä Wilson rohkaisee vielä kummipoikaansa:

– Opiskele ahkerasti. Se tuo sinulle hienon tulevaisuuden.

Lue, katso ja kuuntele lisää