Näin World Vision auttaa:

Aluekehitysohjelmassa on 37 kyläyhteisöä. Kohderyhmänä on Nabuyogan alueen 25 000 asukasta, joista yli puolet on alle 18-vuotiaita. Erityisesti ohjelma tukee nuoria, orpoja ja riskiryhmään kuuluvia lapsia sekä naisia, aidsia sairastavia sekä heidän perheitään.

Vuonna 2007 aikana tehty uudistuvan kehityksen alkukartoitus selvitti ohjelma-alueen lähtötilanteen ja keskeiset lasten elämänlaatuun vaikuttavat asiat. Kartoitus paljasti vakavat puutteet lasten terveystilanteessa Nabuyogan alueella. 42 prosenttia kaikista lapsista oli sairastanut ripulia selvitystä edeltävällä kahden viikon jaksolla. Myöskään ravinto ei ollut riittävän monipuolista, noin 40 prosenttia alueen lapsista ollessa kitukasvuisia. Vesipisteitä ei ole riittävästi ja lasten koulunjälkeinen aika kuluu pitkillä vedenkantomatkoilla.

Kouluttamalla paikallisia ihmisiä ja rakentamalla työ heidän varaansa ja heidän kanssaan alusta lähtien taataan työn pysyvyys ja tulosten kestävyys alueella. Kylissä koulutetaan vapaaehtoisia terveystyöntekijöitä ja kyläkätilöitä. Koulutusta kohennetaan peruskoulujen luokkahuoneiden, vessojen ja opettaja-asuntoloiden rakentamisella ja kunnostuksella sekä aikuisten lukutaitokursseilla.

Vesihuoltoa suunnitellaan yhteisöpohjaisesti ja kaivoja rakennetaan koulujen ja terveyskeskusten yhteyteen. Alueella on monta luonnonlähdettä, jotka voidaan kunnostaa vesipisteiksi. 

Alueella lisätään ihmisten tietoisuutta hivistä ja aidsista, edistetään tyttöjen oikeuksien toteutumista, järjestetään vapaaehtoisia testausmahdollisuuksia ja yhteisöllisiä toimintoja aidsin aiheuttaman masennuksen hoitoon. Yhteisöön koulutetaan vapaaehtoisia, jotka tekevät kotivierailuja haavoittuimmassa asemassa olevien perheisiin.

Perheiden toimeentuloa kehitetään koulutuksen, kotieläinluottojen ja nuorten aikuisten ammattikoulutuksen avulla.  Parantuneet viljelymenetelmät ovat jo auttaneet perheitä hankkimaan lisätuloja myyntiinkin riittäneen sadon kautta, lisäksi sanitaatio-olojen kohennus on vähentänyt sairauksia Nabuyogan alueella.

Sijainti
Tororon lääni, n. 220 kilometriä pääkaupungista Kampalasta itään, lähellä Kenian rajaa


Pääkielet
luganda

Pääuskonto
kristinusko, islam

Päätoimeentulo
maanviljely, karjanhoito, kaivoksissa työskentely, kalastus

Hanke alkoi
2004

Hanke päättyy
2020

Asukkaita
25000

Kummilapsia
2500

Pääyhteistyökumppani
World Vision Uganda

Muut kumppanit
Hyödynsaajat sekä paikallishallinto ja muut järjestöt


Kehitystavoite
Vahvistaa Nabuyogan yhteisön kykyä selvitä hivin ja aidsin ja laajamittaisen köyhyyden haasteista


Välittömät tavoitteet
Ohjelmakausi 2007-2010:
1. Hivin ja aidsin leviämisen ehkäiseminen
2. Tyttöjen ja naisten aseman parantaminen
3. Vapaaehtoehtoisten testauspalvelujen järjestäminen
4. Yhteisöllisten tukipalveluiden järjestäminen hiv/aidsin ehkäisyyn, hoitoon ja vaikuttamistyöhön
5. Tukijärjestelmän kehittäminen orpojen ja riskiryhmiin kuuluvien lasten tueksi
6. Perheiden toimeentulon kohottaminen ja uusien tulonhankintamuotojen kehittäminen


Budjetti
278 500e / kuluva vuosi

OECD:n DAC-luokitus
43040

Tiedot päivitetty
1.1.2010

Hankekoordinaattori
Tomi Järvinen

Lisää tietoja
asiakaspalvelu@worldvision.fi

VUOSIKIRJE 2010

Hyvä kummi,

iloiset Ugandan World Visionin työntekijät
toivottavat minut ja muutaman viikon
kenttäorientaatiojaksolle mukanani tulleen
Saara Nokelaisen toimistolle, jossa
hallinnoidaan Nabuyogan aluekehitysohjelmaa.

Sateet ovat tauonneet ja aurinko
lämmittää jo aamun tunteina melkoisesti.
Vielä enemmän lämmittää henkilökunnan
vastaanotto.

Päivän ohjelmassa on katsaus menneeseen
vuoteen, alkaneen vuoden
suunnitelmien täsmentäminen ja vierailuja
Nabuyogan aluekehitysohjelman piirissä
olevien henkilöiden luona. Kokouksessa on
aika paketoida vuosi 2009, arvioida työmme
vaikutuksia nabuyogalaisten elämään
ja keskittää ajatukset tulevalle toimintakaudelle.

Mitä kummien tuella ja Suomen
valtion myöntämillä kehitysyhteistyövaroilla
on saatu aikaan?

Myös miehet uskaltautuvat nyt hiv-testeihin

Robert Kaggwa on yksi aluekehitysohjelman
käytännön toteutuksesta vastaavista
työntekijöistä. Hän kertaa vuoden 2009
kohokohtia:

– Olemme huomanneet, että ennen
vain naiset uskaltautuivat käymään hiv
-testissä. Naiset toivat lapset mukanaan ja
testauttivat heidät, mikäli uskalsivat. Nyt
alamme vähitellen nähdä, että myös miehet
uskaltautuvat testattaviksi. Testissä saatetaan
käydä jopa perheinä. Jokunen vuosi
sitten tämä oli ennenkuulumatonta.
– Asenteet muuttuvat pikku hiljaa.
Kulttuuri, alhainen koulutustaso ja monet
aiheettomat pelot tekevät muutoksesta
hitaan. Näemme kuitenkin koko ajan
merkkejä siitä, että muutosta tapahtuu.

Uskomme, että kun tavoitamme lapset
ja kykenemme antamaan heille välineitä
käsitellä vaikeitakin asioita, ei seuraavan
sukupolven tarvitse kärsiä niin paljon, jatkaa
Ronald Matanda, joka vastaa useasta
aluekehitysohjelmasta Tororon alueella.
Kaggwa jatkaa innokasta kertomustaan.

– Rakensimme yhdessä nabuyogalaisten
kanssa luokkahuoneita yli 600 oppilaalle.
Lisäksi toimimme yhteistyössä vanhempien
ja opettajien kanssa varmistaen, etteivät
lapset jää ruokapulan tai muun vastaavan
seikan vuoksi pois koulusta. Myös lasten
vanhemmille on järjestetty lukutaito-opetusta.

Kun he osaavat itse lukea ja kirjoittaa,
he arvostavat koulunkäyntiä aiempaa
enemmän. Tällöin on todennäköisempää,
että he huolehtivat myös omien lastensa
koulunkäynnistä.

– Jotkut perheistä ovat tosin niin köyhiä,
etteivät kykene huolehtimaan pienimmistäkään
koulunkäyntiin liittyvistä maksuista.
Vaikka peruskoulun pitäisi olla lakisääteisesti
ilmainen, kaikenlaisia pieniä maksuja
veloitetaan oppilailta. Kaikkein köyhimmille
perheille olemme antaneet vuohia, jotta
he saisivat sen verran lisätuloa, ettei lasten
tarvitse jäädä pois koulusta.

Aluekehitysohjelman avulla yhteisön
johtajia, opettajia ja muita avainhenkilöitä
on koulutettu lapsen oikeuksista ja opastettu,
miten he yhdessä viranomaisten kanssa
voivat huolehtia siitä, että oikeuksia myös
valvotaan ja noudatetaan. Kaggwa innostuu
kertoessaan uusista toimintatavoista.

– Haluamme entistä enemmän huolehtia
siitä, että viranomaisten ja poliittisten
päättäjien toimia seurataan. Tämä tarkoittaa
esimerkiksi sitä, että kylän asukkaille
kerrotaan, mitkä ovat paikallisella terveysklinikalla
toimivien viranhaltijoiden minimikoulutusvaatimukset.

– Jos henkilökunta on epäpätevää,autamme
viranomaisten kanssa. Usein nämä keskustelut
johtavat siihen, että pätevä henkilöstö
palkataan. Kehityksen edellytykset ovat siis
jo olemassa, mutta ihmiset eivät välttämättä
ole tietoisia niistä tai osaa hyödyntää niitä.

Arjen sankareita

Aamupäivän kestäneen työpajan jälkeen
vierailemme hyödynsaajien luona. Ajamme
toimistolta muutaman kilometrin päässä
sijaitsevaan Namwangan kylään. Automme
kääntyessä kylänraitilta kohti kokoontumispaikkaamme
alkaa kunnon afrikkalainen
tervetuloseremonia. Kädet paukkuvat
yhteen. Laulu ja kimeät huudahdukset saattelevat meidät pihapiirin suurimman puun
alle järjestetyille tuoleille. Vierasta arvostetaan.

Nabuyogassa ajatellaan, että vieras
tuo mukanaan siunauksen.
Tervehdysten jälkeen vierailumme
isäntä Steven Achay esittelee meille kaksi
miestä ja seitsemän naista. He kaikki kuuluvat
Nyamwanga Post Test Clubiin eli
ryhmään, joka on perustettu heille, joilla
on todettu hiv-tartunta. Esittelyn jälkeen
ryhmän jäsenet kertovat ryhmän toiminnasta
ja henkilökohtaisista kokemuksistaan.

Tarinat ovat pysäyttäviä. Kaksi naisista
kertoo uskaltautuneensa testiin puolison
kuoleman jälkeen. He aavistivat, että jotakin
on pielessä. Kun he sitten saivat tietää,
että heillä on hiv-tartunta, he kertoivat
ajatelleensa elämän loppuvan. Huoli lasten
tulevaisuudesta, työkyvyn menettämisestä
ja häpeä veivät toivon ja elämänhalun. Muiden
ryhmäläisten kokemukset ovat hyvin
samankaltaisia.

Post Test Club on muodostunut heille
ja yli 60 muulle toivon paikaksi. Epätoivo
on vaihtunut toivoon. Pelko on vaihtunut
rohkeudeksi olla avoin, kertoa tartunnasta
julkisesti ja jatkaa elämää. Ryhmäläiset ideoivat
yhdessä tulonhankkimisaktiviteetteja,
auttavat toisiaan ja heitä, jotka ovat hiljattain
saaneet kuulla tartunnastaan. Heidät
tunnetaan ja hyväksytään yhteisössä.

Eräs jäsenistä kertoo, miten monet yhä
pelkäävät testiä ja tartunnasta kuullessaan
haluavat piiloutua koteihinsa. Toiset tulevat
yöllä kysymään neuvoa, miten päästä testiin
ja mitä testin jälkeen tapahtuu. Post Test
Clubin jäsenillä ei ole mittavia taloudellisia
resursseja. Heillä ei ole muodollista koulutusta.
Heillä on oma selviytymistarinansa ja
vilpitön halu auttaa muita. Heistä ei kirjoiteta
lehdissä eikä heitä haastatella iltauutisissa.
Siitä huolimatta he ovat sankareita.

Post Test Clubin jäsenten luona vierailtuamme
matkaamme Jennifer Ayepan
luokse. Myös hän kertoo käyneensä hivtestissä
miehensä kuoleman jälkeen vuonna
1998. Jennifer sai tietää saaneensa hivtartunnan.

Miten huolehtia kuuden lapsen
ruokkimisesta ja koulunkäynnistä?
Pian ikävien uutisten jälkeen kylälle ilmestyi
Ronald Matanda. Hän toimi tuolloin
Ugandan World Visionin vapaaehtoistyöntekijänä
ja kulki Nabuyogan alueella valistamassa
aidsiin liittyvistä kysymyksistä. Alkoi
ystävyys, joka jatkuu yhä. Nyt Ronald toimii
Nabuyogan hankkeessa sijaisjohtajana sekä
hankkeiden suunnittelusta vastaavana henkilönä
Tororon alueella. Aluksi Ronald auttoi
Jenniferiä terveyskysymyksissä ja myöhemmin
Jenniferille järjestettiin peltojen
muokkauksessa käytettävä härkä. Härkää
vuokraamalla Jennifer ansaitsee lisätuloja,
joiden avulla hän on kyennyt varmistamaan
perustoimeentulon ja lapsilleen mahdollisuuden
käydä koulua.

Sinun tuellasi Namwanga Post Test Clubin
sankarit ja monet muut ovat saaneet
mahdollisuuden kehittää toimintaansa ja
auttaa muita. Olet ollut mukana varmistamassa,
että yhä useampi Nabuyogan
lapsista käy koulua, rokotetaan ja saa tarvitsemansa
perusterveydenhuollon palvelut.

Kiitos!

Tomi Järvinen
aluepäällikkö