"Ensimmäinen päivä kuluu uuden maan ja kulttuurin kulkua seuratessa. Toisena päivänä koittaa H-hetki. Vilkaisen vielä peiliin — kaikki hyvin - tästä se alkaa. Automatkan aikana ehdin opetella kysymään kuulumiset lugandan kielellä.

Aavat maisemat levittäytyvät vehreydessään ympärilleni. Tien päästä näen jo säteilevän hymyn. Muutamat uteliaat silmäparit todistavat: olen kuin olenkin kasvokkain hentoisen, mutta iloisen kummipoikani kanssa. Lugandankielinen soperrukseni tulee ymmärretyksi ja saa vastauksen.

David esittelee minulle talonsa ja lehmänsä. Hän asuu kahden veljensä kanssa World Visionin kunnostamassa, viihtyisässä talossa maata viljellen ja eläimiä pitäen. Hänen isänsä on menehtynyt aidsiin, mutta äiti elää vähän matkan päässä uuden miehensä kanssa.

Aamuisin David herää kuudelta ja lähtee kouluun. Hän nauttii opiskelusta. Koulun loputtua hän hakee vettä ja polttopuita ja avustaa ruuanlaitossa. Aterian jälkeen voi pelata jalkapalloa veljien kanssa tai ajella vaikkapa pyörällä. Kahdeksan, yhdeksän maissa alkaa uni painaa silmäluomia.

Sunnuntaisin David käy veljiensä kanssa kirkossa. Hänestä on mukavaa laulaa ja soittaa rumpua. Pyhäkoulu kuuluu hänen elämäänsä siinä missä aamun ja illan rukoushetketkin.

Joutuessaan tuberkuloosin takia selkäleikkaukseen pari vuotta sitten Davidille selkeytyi kokemuksen kautta unelma lääkärin ammatista. Hän toivoisi saavansa joskus myös perheen. Onnellisuus ja ylpeys nuoren pojan elämästä on varmasti paikallaan.

On Ilta ja eron hetki. Mieluiten sanoisin vain ”Hyvää yötä”. Davidkaan ei osaa hyvästellä. Päädyn lopulta erinäisiin yrityksiin jättää jäähyväiset. Olisin valmis antamaan enemmänkin kuin pennin Davidin ajatuksista.

Vähäpuheisuuden pohjalta tulkitsen hänet hieman ujoksi. Tarkemmin ajateltuna hän kuitenkin puhui minulle paljon — kasvoillaan. David katsoi silmiin ja  hymyili — sitä en tahdo koskaan unohtaa.

Heidi Lahtinen
Mäntyharju

Jälkikirjoitus
Mielestäni rahan ei tulisi olla esteenä täysipainoisen elämän ja unelmien saavuttamiselle, sillä meistä jokainen on ainutlaatuinen. Kun kerran minulla on rahaa, tahdon jakaa sitä muiden hyväksi, että myös he saisivat samanlaiset mahdollisuudet kuin minä. 

Kulttuurien jakaminen on myös kummiuden ihana puoli. Tunnen oloni ihmeellisen tärkeäksi, kun tiedän, että kaukana minulle tuntemattomassa maassa on ihminen - ystävä, joka ajattelee lämmöllä juuri minua.

Se, että voi ajatuksin ja avustuksin tukea ja kylvää iloa toiseen itsensä kaltaiseen, on paljon enemmän kuin sydän onnesta ymmärtää!"