Kummimatka Ugandaan tammikuussa 2004:
17 suomalaista kummia tapasi kummilapsensa
Teksti ja kuvat:
Susanna Verlinna
Suomen World Visionin
kummikoordinaattori
Eldoretin ilma on raskaan kostea. Oppaamme Ugandan toimistosta ovat meitä kentällä vastassa. Joudumme vielä odottamaan viisumeita ennen kuin pääsemme lähtemään kohti yöpaikkaamme.
Matkan toisena päivänä suuntaamme kohti Kituntua. Perillä meitä vastassa on lapsista koostuva tervetulokomitea, joka esittää meille lauluja ja tanssiesityksiä. Kaikesta huomaa, että olemme tervetulleita. Kummien osalta vaistoan jännittyneisyyttä kun he odottavat saada tietää, kuka heistä saa nähdä tänään oman kummilapsensa.
Oman kummilapsen näkeminen on matkan tärkein tapahtuma kummille. Kasvot valokuvassa ja teksti kirjeiden takana heräävät henkiin kummin ja kummilapsen tavatessa toisensa. Tilanteet ovat tunteita täynnä. Tapaamista ovat tulleet seuraamaan sukulaiset ja ystävät. Vihdoinkin heillä kaikilla on mahdollisuus nähdä ystävä kaukaa toisesta maasta! Kummin tuoma jalkapallo saa koko perheen yhdessä ulos pelaamaan.
Kituntun hanke aloitettiin vuonna 1996. Hankkeen tärkeimmät tavoitteet ovat lasten koulunkäynnin edistäminen, terveyspalvelujen lisääminen, Aids-valistuksen ja potilaiden auttaminen, toimeentulon parantaminen, sekä orpojen ja sairaiden lasten auttaminen. Tutustuessamme hankkeeseen kyläläiset kertoivat, mitä he ovat suunnitelleet ja tehneet oman ympäristönsä hyväksi. Esimerkiksi ennen hankketta monet kyläläiset hakivat veden läheisestä ojasta. Monet sairastuivat puhtaan veden puuttesta. Hankkeen avun myötä kyläläiset ovat rakentaneet kaivoja.
Kaikesta näkemästäni paistoi kyläisten ylpeys omiin saavutuksiin. Oman talon ympärillä oleva puutarha tarjosi heille tarvittavan ravinnon ja koulutus mahdollisti tuottavan sadon. Kyläläiset jakoivat saamaansa tietoa toiselle, jotta hekin saisivat tarvittavan tiedon oman ravinnon tuottamiseen.
Viimeisen vierailupäivän koittaessa emme sanoneet hyvästejä. Sanoimme näkemiin, sillä toivo uudesta tapaamisesta jäi itämään.
”Aito ystävällisyys kosketti syvältä”
Leila Hynninen tapasi matkalla kummilapsensa Simonin (8 v). Perheeseen kuuluu äidin lisäksi kuusi lasta. Perheen isä on kuollut. Perhe asuu syvällä viidakossa, jonne johtaa kapea, huonokuntoinen tie.
”Simonin ja hänen perheensä tapaaminen oli kokemus, jota en unohda koskaan. Minua tervehdittiin lauluin, tanssein ja halauksin. Niukasta toimeentulosta huolimatta perhe halusi antaa kaukaiselle vieraalleen parastaan: runsain määrin maukkaita hedelmiä — perheen viikon ruoka-annos — ja äidin punoman maton. Aito ystävällisyys kosketti syvältä”, kertoo Leila.
