Näin - apu menee perille

Kun kuulin Suomen World Visionin järjestämästä kummimatkasta Intiaan, innostuin heti. Samana päivänä sain kesälomarahat ja hieman ylimääräistä. Koin vahvasti, että siinä oli viesti: ”Mene, rahat riittävät kyllä”, kertoo helsinkiläinen luokanopettaja Eija Vuorinen-Komu.

Eija osallistui helmikuun lopussa järjestetylle kummimatkalle yhdessä 11 muun kummin kanssa.

Halu antaa vähempiosaisille

Ryhdyin kummiksi vuoden 2006 loppupuolella. Olin harkinnut kummiutta jo pitkään, toteutus vain oli viivästynyt. Minulle on nuoresta asti ollut selvää, että vähempiosaisia täytyy ja saa auttaa. Kummius on paitsi helppo ja konkreettinen tapa auttaa, myös riittävän pitkäkestoinen. Etenkin tyttöjen koulutus on lähellä sydäntäni.

Kummityttöni on 8-vuotias suloinen Kunti, joka on 5-lapsisen perheen toiseksi vanhin. Tytön vanhemmat ovat työläisiä, tosin äidin aika kuluu kotona lapsia hoitaessa. Nuorin perheen viidestä tyttärestä on vasta puolen vuoden ikäinen. Perhe asuu maalla Chhattisgharin osavaltiossa, joka on Intian köyhimpiä. Myös Kuntin perhe on hyvin köyhä, mutta ei näe varsinaista nälkää.

Kohtaaminen jännitti

Kuntin kohtaamista jännitin kuin lapsi jouluaattoa. Tapasin hänet isänsä seurassa. Kerroin heille, miten kovasti olin tapaamista odottanut. Kyselin heiltä asioita ja kerroin itsestäni sekä Suomesta. Heitä ujostutti kovasti. Isän oli selvästi vaikea keksiä mitään kysyttävää tai sanottavaa, mutta pikku hiljaa hänkin rentoutui.

Sen sijaan lapset ovat samanlaisia kaikkialla maailmassa. Kuntin ujous unohtui pian, kun katselimme tuomiani pieniä lahjoja ja heittelimme palloa. Hän tuli viereeni ja syliinikin valokuvia varten. Oli liikuttavaa tavata heidät. Yllätyin, että koin niin voimakkaita tunteita maailman toisella puolella asuvia, periaatteessa ventovieraita kohtaan. Koin heidät heti ”omikseni”.

Parissa vuodessa paljon aikaan

Meille esiteltiin melko laajasti, mitä Rajnangaonin hankkeessa on tehty. Olin todella yllättynyt, miten paljon oli jo parissa vuodessa saatu aikaan. Oli rakennettu monia esikouluja, kunnostettu kouluja, rakennettu niiden yhteyteen vessoja ja ostettu pulpetteja.

Monia lampia oli puhdistettu ja syvennetty. Lammet ovat kylän elinehto. Vaikka kylässä on kaivo juomavettä varten, ei siinä kaikkien näkyvillä voi peseytyä. Olisi myös valtava työ kantaa pyykinpesuvesi ja peseytymisvesi kotiin. Niinpä pyykit viedään lammelle ja pestään siellä. Samalla peseydytään itse.

Näimme myös muutamia puhdistamattomia, vihreävetisiä ja roskaisia lampia. Ihmisten täytyi niissäkin peseytyä, kun vaihtoehtoa ei ole. Työtä alueella riittää. Lammen syventäminenkin on tärkeää, jotta se varastoisi sadekautena enemmän vettä. Tällaisessa lammen syvennystyössä Kuntin isäkin on tällä hetkellä. Kyläläiset ovat itse saaneet kertoa, mikä olisi heidän kannaltaan kaikkein akuutein avun tarve. He myös itse antavat projektiin oman panoksensa.

Opettaja tutustui kouluun

Vierailimme monissa kouluissa katsomassa aikaansaannoksia. Koulut olivat suomalaisen opettajan silmin ahtaita ja alkeellisia. Työskentelytilaa ei yhdelle lapselle ollut paljoakaan. Monissa luokissa ei vielä ollut pulpetteja. Vaikka lattialla istuminen onkin aivan luontaista intialaisille, voi jokainen ymmärtää, että sylissä kirjoittaminen on hankalaa, erityisesti sitä vasta opettelevalle.

Opetusvälineitä näimme vain yhdessä koulussa. Kyläyhteisöt ja World Vision yhdessä olivat hankkineet pulpetteja joihinkin luokkiin, mutta lisää apua tarvitaan. Kun tiloistakin oli pulaa, työskenteli jokin luokka katoksen alla. Kuivana kautena se menettelee, mutta sadekautena vesi tihkuu katon läpi.

Matkan aikana konkretisoitui se, miten apu on todellakin mennyt perille. Pienellä rahalla (esimerkiksi 30 €) kuukaudessa saadaan aikaan paljon. Raha aivan kuin moninkertaistuu matkalla Intiaan. En voi auttaa kaikkia maailman köyhiä, mutta voin auttaa yhtä ihmistä ja yhtä kylää.

Antoisassa matkassa riittää pureskeltavaa moneksi kuukaudeksi. Vasta kotona huomasin, että olin kotonani myös Intiassa, varsinkin maalla ja lasten seurassa. He siis ovat lähimmäisiäni. Miksi en auttaisi heitä?

Kuvat ja teksti: Eija Vuorinen-Komu

Eijan sylissä Kunti ja vieressä Kuntin pikkusisko.

Vaikka koulut olivat alkeellisia, auttaa koulunkäynti aina elämässä eteenpäin.

Vielä puhdistamaton lampi.