Sanna ja Pekka Poutsalo:
"Haluamme, että lapsemme oppivat omastaan antamisen merkityksen jo pieninä"
Tässä asiassa pystyy mieltämään
konkreettisesti, mihin rahat menevät,
kertovat Poutsalot. Odotamme innolla,
että saamme ainakin kerran vuodessa
kuulla, mitä kummihankkeen lasten
elämään kuuluu.
Poutsaloille päätös kummiksi ryhtymisestä alkoi elää ensin vanhempien mielessä noin vuosi sitten, mutta sai lisävauhtia kesällä, kun ajatuksesta keskusteltiin omien lasten kanssa. - Lasten vilpitön innostus asiasta puhutteli, kertoo Pekka.
- Kesän aikana ehdimme jo itse välillä unohtaa asian, kunnes taas lapset alkoivat kysellä: "Isi, koska me oikein saadaan se kummilapsi?". Kun näimme, miten tärkeältä ajatus lapsista tuntui, päätimme ryhtyä toimeen.
Pekan vaimolle Sannalle ajatus kummiudesta oli tutumpi, sillä myös hänen omassa lapsuudenperheessään on ollut kummilapsi kehitysmaasta. – Olen myös jonkin verran opiskellut kehitysmaatietoa, kertoo Sanna. Erityisesti afrikkalaisten naisten tarinat koskettivat. Huomasin, että kaikille äideille lapset ovat yhtä rakkaita.
9-vuotias Santeri on jo ehtinyt esitellä kummipoika-Robertin omille kavereilleen. Santeri opiskelee koulussa toista vuotta englannin kieltä ja aikoo kirjoittaa Robertille myös itse. – Jokainen lapsi saa kertoa omat tervehdykensä kummilapselle, kertoo Pekka. Melissa puolestaan haluaa piirtää kuvan meidän perheestä.
- Toivomme, että kummisuhde opettaa lapsillemme konkreettista auttamista, toisten ihmisten huomioimista ja kansainvälisyyttä. Haluamme, että lapset oppivat omastaan anamisen merkityksen jo pieninä. Itse asiassa olemme jo nyt paljon enemmän saamassa kuin antamassa. Huomaamme, että lastemme sydän on herkistynyt tälle asialle, ja se on paljon enemmän kuin mitä vastaavalla summalla voisimme ostaa lapsillemme, toteaa Sanna.
