Aika: 4.6.2012 klo 13:00–16:00
Paikka: Kansallissali, Aleksanterinkatu 44 A, 2.krs., Helsinki

Vuonna 2000 YK:n jäsenvaltiot sitoutuivat saavuttamaan köyhyyden vähentämiseen tähtäävät vuosituhattavoitteet vuoteen 2015 mennessä. Tähän mennessä edistys on ollut epätasaista, ja esimerkiksi lapsikuolleisuuden vähentämisessä ja odottavien äitien terveyden parantamisessa on epäonnistuttu.

Eri areenoilla käydään aktiivista keskustelua siitä, mitä seuraavaksi – millaisia kansainvälisiä sitoumuksia tulisi tehdä vuoden 2015 jälkeen. Entä lapset ja nuoret? -seminaarissa pohditaan muun muassa:

· Ovatko nykyiset tavoitteet oikeita?
· Mitä niistä voidaan ottaa opiksi?
· Mitkä teemat tulisi valita painopisteiksi vuonna 2016?
· Miten saada maailman lasten ja nuorten ääni kuuluviin?

Tilaisuuden ohjelma koostuu lyhyistä alustuksista eri alojen asiantuntijoilta. Aikaa on varattu myös kysymyksille ja vapaalle keskustelulle. Ilmoittautuminen 31.5. klo 16:00 mennessä: http://www.webropolsurveys.com/S/BD9CA62B95D889DB.par

Mahdolliset peruutukset: jaana.raisanen@pelastakaalapset.fi

Lämpimästi tervetuloa!


Ohjelma klo 13–16

Tervetuliaissanat
Unna Lehtipuu, viestintäjohtaja, Suomen World Vision

Seminaarin avaus

Rio+20: mitä minä tahdon tulevaisuudelta?
Cecilia Pellosniemi, YK:n nuorisodelegaatti, Suomen valtuuskunnan jäsen YK:n kestävän kehityksen konferenssissa (Rio+20) 2012

Kahvitauko

Lapsiköyhyys ja vuosituhattavoitteet
Sanna Vesikansa, projektipäällikkö, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

Vuosituhattavoitteiden uudelleen ohjaus: ympäristötuho ja köyhyys lasten ja nuorten uhkana
Tove Selin, ohjelmakoordinaattori, Siemenpuu-säätiö

Sosiaalisen vastuun haasteet yrityksille vuosituhattavoitteiden jälkeen
John Simon, asiamies, Kone Oyj:n 100-vuotissäätiö

Vuosituhattavoitteet lasten näkökulmasta: globaalin konsultaation tulokset
Hanna Markkula-Kivisilta, pääsihteeri, Pelastakaa Lapset

Keskustelua

Entä sitten? Yhteenveto päivän annista
Anne Pönni, varatoiminnanjohtaja, Suomen World Vision

UN Photo/Mark Garten

YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon ja kansainvälisen World Visionin johtaja Kevin Jenkins tapasivat huhtikuun lopussa YK:n päämajassa New Yorkissa. Lyhyt tapaaminen venyi tuplasti suunniteltua pidemmäksi, kun kaksi kiireistä maailmanparantajaa istui saman pöydän ääreen.

Ban Ki-moon ja Jenkins keskustelivat molemmille läheisestä teemasta eli äitien ja lasten terveyden parantamisesta. Jenkins kiitti YK:n pääsihteeriä siitä, että tämä on pitänyt terveysnäkökulmaa näkyvästi esillä. Ban Ki-moonin johdolla käynnistettiin vuonna 2010 Every Woman Every Child -hanke, jonka tavoitteena on parantaa miljoonien naisten ja lasten elämää ja ehkäistä esimerkiksi puutteellisesta terveydenhuollosta johtuvia turhia kuolemia. Kevin Jenkins on ollut hankkeen johtoryhmässä mukana World Visionin toiminnanjohtajan ominaisuudessa.

World Visionilla on käynnissä myös oma lasten hyvinvointia edistävä Child Health Now -kampanja, jossa Suomen World Vision on aktiivisesti mukana. Sen avulla on eri maissa herätelty keskustelua maailman korkeista lapsikuolleisuusluvuista ja lasten yleisimpiin kuolinsyihin liittyvistä taudeista, joiden ennaltaehkäisyyn olisi olemassa helppoja ja huokeita ratkaisuja.

– Mitään ei tapahdu, jos me eri toimijat emme työskentele yhdessä, painotti Jenkins tapaamisessa.

Molemmat johtajat ilmaisivat huolensa jatkuvasti pahenevasta tilanteesta Sahelin alueella, missä tarvitaan kipeästi lisää humanitaarista apua ruokakriisin uhreille. Jenkins totesi, että on vaikeaa saada media ja samalla avunantajat kiinnostumaan Sahelin kaltaisesta hitaasti etenevästä kriisistä.

– Avunantajien myötätuntoväsymys on haaste meille kaikille. Rahaa, kun tarvitaan kaikkialla, myönsi myös Ban Ki-moon.

Vakavat ja ajankohtaiset aiheet hallitsivat tapaamista, mutta aivan lopussa oli aikaa myös kevyemmälle jutustelulle. Ban Ki-moon kysyi yritystaustan omaavalta Kevin Jenkinsiltä, onko kansalaisjärjestöä vaikeampi johtaa kuin lentoyhtiötä. Canadian Airlinesia aiemmin johtanut Jenkins totesi, että järjestön johtaminen on rankempaa, mutta myös monin verroin palkitsevampaa. Ban-Ki moon totesi olevansa samaa mieltä kuin Jenkins, joka sanoi:

– Minulle on kunnia-asia olla välillä tästä työstä uuvuksissa.

Kun World Vision yhteistyökumppaneineen saapui Perun Pitumarcaan, säpinä alkoi heti aamusta. Ihmisiä oli kertynyt jonoksi asti odottamaan optikoita.

– Eräs rouva sai lasit nähdäkseen paremmin omat alpakkansa, ja yksi mies taas kertoi näkönsä huononevan aina, kun hän ajaa partansa, Suomen World Visionin Latinalaisen Amerikan ohjelmapäällikkö Katri Kaitainen kertoo.

Juana Pocco Arqque, 54, saapui tarkastukseen miehensä kanssa. Pariskunnalla on yhdeksän lasta. Juana joutui kuusi vuotta sitten pyörätuoliin. Hänen ongelmansa on todennäköisesti neurologinen. Lihaksissa ja kehossa ei ole enää voimaa, joten hän ei voi osallistua kodin askareisiin. Juana ei pääse lääkäriin, sillä perhe on köyhä. Lähinäkölasit mahdollistavat hänelle työnteon.

– Olen ikionnellinen, koska nyt näen ja pystyn tekemään ja myymään käsitöitä. Voin auttaa perhettäni edes jollain tavalla, Juana sanoi.

Lapsilla näköongelmia

Myös lapset jonottivat päästäkseen näöntarkastukseen. Monilla oli ongelmia taululle katsomisessa ja lukemisessa. Moni myös kertoi silmien väsyvän toistuvasti.

– Lasten näköongelmiin vaikuttaa se, että he joutuvat usein tekemään läksyjään illalla kynttilän valossa. Myös kodin sijainti 5 000 metrissä lumirajassa tarkoittaa usein sitä, että silmät altistuvat voimakkaalle auringonvalolle, Kaitainen sanoo.

Näöntarkastukseen tuli eräänä päivänä joukko yhdeksänvuotiaita tyttöjä. Kukaan heistä ei osannut lukea eikä tuntenut numeroita, koska he eivät olleet nähneet taululle.

– Hälytimme opettajan paikalle. Hänellä ei ollut aavistustakaan, että osa hänen luokkansa oppilaista ei osannut lukea tai tuntenut numeroita.

Kaihipotilaita jatkohoitoon

Viikon aikana optikot tekivät näöntarkastuksen yli 1 250 perulaiselle. Myös laseja jaettiin sama määrä. Osalle annettiin sekä luku- että kaukolasit, osalle riittivät pelkät silmätipat. Lisäksi iso joukko kaihipotilaita ohjattiin jatkohoitoon.

– Suuri kiitos viikon onnistumisesta kuuluu Perun World Visionin kollegoille, jotka eivät pysähtyneet hetkeksikään. Järjestelyt toimivat erinomaisesti. Heihin luotetaan ja heitä arvostetaan sekä yhteisöissä että paikallisten virkamiesten piirissä paljon, Kaitainen kiittelee.

Juuri päättynyt näönhuoltomatka on osa isompaa terveyspäivätapahtumaa, joka järjestetään Perun vuoristoalueella yhteistyössä paikallisten viranomaisten kanssa. Näön tarkastusten ja lasien jakamisen ohella välitetään tietoa terveydestä ja siihen liittyvistä palveluista.

Taustaa

Suomen World Vision järjestää yhdessä yrittäjä Rolf Fryckmanin kanssa näönhuoltomatkoja kehitysmaihin. Peruun suuntautuneella matkalla oli mukana viisi suomalaisoptikkoa: Tuomas Varonen, Sari Pelo, Timo Nojomaa, Mika Kuusisto ja Ilkka Naapi. Näönhuoltomatkan sponsoreina toimivat Synsam, Hoya Lens Finland, Kaleva Travel, Terveystalo, Cailap ja Stoppi.

Perun matkasta voi lukea lisää Katri Kaitaisen blogista

Kolmatta kertaa järjestettävien filmifestivaalien teemana on ”building bridges” eli siltojen rakentaminen erilaisten ihmisten välille.

– Se on erittäin ajankohtainen teema. Suomessa erilaisuus nousi isosti puheeksi presidentinvaalien yhteydessä. Silloin onnistuttiin luomaan hienosti yhteyksiä erilaisten ihmisten kesken, Haffin markkinointipäällikkö Riikka Karppinen sanoo.

Teeman koko kirjo näyttäytyy festivaaleille valituissa elokuvissa. Siltoja rakennetaan uskontojen, sukupolvien, sukupuolien, rotujen ja kansallisuuksien välille. Ohjelmistossa on draamaa, komediaa ja koskettavia dokumentteja yhteensä kymmenestä Afrikan maasta.

– Odotamme Helsingin näytöksiin liki 3 000 kävijää. Niiden lisäksi meillä on näytöksiä ainakin Vaasassa, Seinäjoella, Jyväskylässä, Lahdessa, Oulussa ja Turussa, Karppinen kertoo.

Helsingin Bio Rexin aulassa on myös mahdollista käväistä afrikkalaisella torilla. Sunnuntaina 6. toukokuuta siellä on myytävänä afrikkalaisia designtuotteita, joita paikalle kutsutut yritykset esittelevät.

– Elokuviin ei siis ole pakko mennä lainkaan. Voi vain tulla viihtymään ja shoppailemaan!

Suomen World Vision järjestää 3. toukokuuta yhteistyössä Haffin ja Shalin Suomi ry:n  kanssa elokuvateatteri Andorrassa seminaarin, jonka aiheena on Afrikan energiavarojen suuntaaminen maanosan kaikkein köyhimmille alueille. Seminaarissa kuunnellaan asiantuntijoita, katsotaan afrikkalainen elokuva Sex, Okra and Salted Butter (Chad, 2008) ja viihdytään tarjoilun parissa. Tilaisuuteen ilmoittaudutaan osoitteesta networking@haff.fi.

Kummeille on luvassa ilmainen Haff-näytös keskiviikkona 2. toukokuuta Katajanokan K-13 elokuvasalissa. Kummit pääsevät näkemään Tunisiaan sijoittuvan elokuvan Wedding Song. Se on vahva ja rohkea kuvaus naisten välisestä ystävyydestä.

Välitön ruuan puute uhkaa yli kymmentä miljoonaa ihmistä Afrikassa Sahelin alueella.

Afrikkaa itä-länsisuunnassa halkovan Sahelin alueen ruokakriisi on laajentunut humanitaariseksi katastrofiksi. Tällä hetkellä vaikeimmassa asemassa ovat Niger, Mali, Tshad, Burkina Faso, Senegal, Gambia ja Mauritania. YK:n arvioiden mukaan yli miljoonaa alle viisivuotiasta lasta uhkaa vakava aliravitsemus.

– Lapset ovat kärsineet jo marraskuusta lähtien. Annamme välitöntä ruoka-apua ja yritämme vaikuttaa poliittiseen tilanteeseen ruokakriisin helpottamiseksi, kertoo Malin World Visionin toiminnanjohtaja Change Briggs.

Tilanteen kärjistyminen johtuu pitkäaikaisesta kuivuudesta. Sahelin alueen maat kärsivät kroonisesta ruokapulasta, joka epäsuotuisten sääolojen myötä aika ajoin kasvaa ruokakriisiksi.

Kansainvälinen World Vision auttaa Sahelin alueella monella tavalla. Hätäavun lisäksi järjestö muun muassa opastaa vanhempia lasten ravitsemuksessa ja rokottaa karjaa sairauksia vastaan.

– Toistuvien ruokakriisien murtaminen edellyttää kestävien ratkaisujen hakemista niihin perusongelmiin, jotka piinaavat Sahelin alueen valtioita. Välittömän avun lisäksi tarvitaan pitkäjänteistä kehitysyhteistyötä, jonka avulla voidaan varautua tuleviin katastrofeihin, Suomen World Visionin ohjelmajohtaja Tomi Järvinen sanoo.

Sahelin tilanne on näkynyt Suomen tiedotusvälineissä niukasti. Humanitaarista työtä tekeville järjestöille kriisi ei kuitenkaan tule yllätyksenä. Suomen World Vision seuraa tilannetta ja on valmiina aloittamaan katastrofikeräyksen.

– Viimeistään nyt pitäisi länsimaiden mielenkiinnon kohdistua Länsi-Afrikkaan. Humanitaarisen avun ja kehitysyhteistyön lisäksi tarvitaan poliittista tahtoa ja taloudellista tukea,  Järvinen vetoaa.

Suomen World Vision, Allianssi ja Pelastakaa lapset  ovat useasti esittäneet, että lapset ja nuoret pitää nostaa kestävän kehityksen keskiöön Rio+20-prosessissa. Järjestöjen viesti on, että lasten aliravitsemusta ei saa sivuttaa, kun puhutaan ruokaturvasta ja että lasten oikeudet on nostettava esiin kestävään kehitykseen tähtäävässä politiikassa.

Useat kansanedustajat jakoivat järjestöjen huolen eduskunnassa 11.4.2012 järjestetyssä ajankohtaiskeskustelussa. Lea Mäkipää (ps) vaati Suomelta selkeitä toimia lasten oikeuksien parantamiseksi.

– Joka toiselta maailman lapselta puuttuvat hyvän elämän perusedellytykset kuten ravinto, vesi tai koulutus. Vuoteen 2025 mennessä 1,3 miljardia alle 30-vuotiasta nuorta on tulossa työmarkkinoille. Heistä ainoastaan 300 miljoonaa voidaan työllistää, Mäkipää muistutti.

Eeva-Johanna Eloranta (sd) ja Suna Kymäläinen (sd) halusivat nostaa lasten terveyden kestävän kehityksen mittariksi.

– Kestävässä kehityksessä pitää painottaa enemmän sosiaalista ulottuvuutta. Vuosittain kuolee kolme miljoonaa alle viisivuotiasta lasta aliravitsemukseen. Tämä on otettava huomioon ruokaturvasta puhuttaessa. Aliravitsemuksen poistaminen on hyvä kestävän kehityksen mittari.

Leena Harkimo (kok) oli huolissaan nuorista. Hän painotti, että maailman väestöstä lähes puolet on alle 25-vuotiaita.

– Nuoret ovat kestävän kehityksen moottoreita. Kehitysmaiden lapsille on taattava peruskoulutus, jotta heillä on mahdollisuus työllistyä. Suomen on huolehdittava nuorten, tyttöjen ja poikien, nostamisesta kestävän kehityksen keskiöön.

Ministeri Heidi Hautala muistutti, että kestävän kehityksen tiellä ei ole oikopolkuja. Muutokset tapahtuvat hitaasti, mutta koskevat meitä kaikkia. Rikkaiden maiden on muutettava kulutustottumuksiaan.

– Ruokaa tuotetaan tällä hetkellä tarpeeksi maailman kaikille syöjille. Sen hävikki on kuitenkin valtava, jopa 50 prosenttia. Tämä asia on nostettava esille kestävästä kehityksestä puhuttaessa.

-------------

Taustaa

Rio+20  on YK:n yleiskokouksen kestävää kehitystä käsittelevä huippukokous (United Nations Conference on Sustainable Development, UNCSD).  Se järjestetään Brasiliassa kesäkuussa 2012.  Kokouksen tavoitteena on arvioida kehitystä ja puutteita sovittujen velvollisuuksien toteuttamisessa sekä varmistaa poliittinen sitoutuminen tavoitteisiin.

On helmikuinen päivä vuonna 2012. Lapset ovat kouluissa, mutta noin neljäkymmentä miestä ja naista neljästä kylästä asettuvat istumaan Bongaman kylän kokoontumispaikalle. He haluavat tavata Suomen World Visionin aluepäällikkö Miikka Niskasen, joka on saapunut vierailulle kylään.

– Haluamme lämpimästi kiittää Suomen hallitusta, Suomen World Visionia ja suomalaisia siitä, että he antoivat meille vuosi sitten apua. Elinkeinomme saatiin pelastettua. Koko vuosi saatiin pelastettua, sanoo kyläpäällikkö.

Bongaman ja naapurikylien väkeä yhteiskuvassa Miikka Niskasen kanssa. Kuva: SWV

Sri Lankaa koetelleet tammikuun 2011 sateet ja niistä seuranneet tulvat eivät juuri saaneet kansainvälistä huomiota. Samaan aikaan kärsittiin tulvista Australiassa ja Brasiliassa. Sri Lankan itärannikolla nouseva vesi aiheutti suurta tuhoa. Tulva ajoi kodeistaan jopa 400 000 miestä, naista ja lasta, ja kaksi kertaa vuodessa korjattava riisisato menetettiin. Aliravittujen lasten määrän odotettiin lisääntyvän entisestään.

Katastrofiapu auttoi ja opetti

Rankkasateiden myötä onnettomuus iski myös länsiosissa sijaitsevaan Ehetuwewaan. Neljä päivää kestäneet sateet huuhtoivat mukanaan alueen pellot ja asukkaiden vuoden elinkeinon. Katastrofin vähäisestä näkyvyydestä huolimatta Suomen World Visionin onnistui kerätä Sri Lankaan kriisiapua 13 500 euron edestä. Vaikka summa olikin Sri Lankan kokonaistarpeeseen nähden pieni, oli tuella suuri merkitys Ehetuwewan alueen kyläläisille.

– Oli koskettavaa vastaanottaa Bongaman kyläyhteisön kiitoksia avustamme. Suuri kiitos kuuluu kaikille tulvaonnettomuudessa auttaneille suomalaisille, sanoo Niskanen.

Vuosi tulvien jälkeen pellot kukoistavat. Riisin lisäksi nyt viljellään muun muassa soijaa ja papuja. Pihoilla kasvatetaan kanoja ja possuja. Kyläläiset kertoivat myös ottaneensa opikseen viimeisestä katastrofista. He ovat keränneet kyläyhteisöjen oman kriisirahaston, jota hallinnoi kyläkomitea. Jos uusi kriisi puhkeaa yllättäen, eivät alueen asukkaat ole enää vain ulkopuolisen tuen varassa.

– Bongaman asukkaiden haaveena on, että kylästä tulee hyvinvoiva ja että kaikki lapset saavat opiskella niin pitkään kuin haluavat, kertoo Niskanen.

– He todella tuntuvat uskovan haaveeseen.

Taustaa

Suomen World Visionilla on meneillään kehitysohjelma Sri Lankan Ehetuwewassa. Se tavoittelee lasten koulutuksen ja terveyden sekä perheiden toimentulon parantamista. Ohjelma jatkuu aina vuoteen 2024 saakka. Vuoden 2011 tulvakeräys oli Ehetuwewan kehitysohjelmasta irrallinen hanke.

Kahdeksan suomalaiskummia matkusti helmi-maaliskuussa Sri Lankan Kalpitiyaan. Mukana oli myös vaasalainen Ella Majaniemi, 29, joka tapasi pienen kummityttönsä ja oppi, miten maailma muuttuu mobilisaattoreiden avulla.

Mobilisaattoriperheen isä huolehti pihapiirissä olevista
viljelyskasveista ja on äärimmäisen ylpeä ekologisesta
puutarhastaan.

Taustaa

• Suomen World Vision käynnisti kehitysohjelman maan länsirannikolla Kalpitiyassa vuonna 2007. Työn tavoitteena on laadukkaampi kouluopetus alueen lapsille, perheiden taloudellisen hyvinvoinnin parantaminen sekä erityisesti lasten ja äitien terveyden edistäminen.
   
• Sri Lanka kärsi 26 vuotta sisällissodasta. Taistelut ja miljoonat maamiinat ovat heikentäneet ruokaturvaa ja lisänneet aliravitsemusta. Myös tsunami ja tulvat ovat koetelleet maata.
   
• Kummien opintomatkoja järjestetään 1-2 vuodessa. Ne suuntautuvat Suomen World Vision kehitysohjelmiin kuudessa maassa.

Kenialaisilla aaseilla on ongelma. Aiemmin vedenkannossa apuna käytetyt työjuhdat ovat Meibekissä jääneet toimettomiksi. Syyllinen on North Riftin läänin mittakaavassa merkittävä vesijohtoverkosto.

Aiemmin vesi oli haettava jopa viiden tunnin päästä Moiben-joelta. Kylänraitilla kävi aikamoinen kuhina etenkin aamuisin ja iltaisin, kun sadat aasit kuljettivat kaksikymmentälitraisia kannuja selässään.

34 000 asukkaan alueelle on vuodesta 2007 lähtien rakennettu paikallisin voimin ja suomalaisten tuella 90 kilometrin vesijohtoverkosto. Puhtaasta vedestä hyötyy nyt jo 20 000 meibekiläistä. Ihmiset ja eläimet ovat terveempiä, nyt kun vesi on puhdasta eikä sitä tarvitse hakea kaukaa. Karjan kyljet kiiltävät ja monen kantturan perässä jolkottaa pieni jälkeläinen.

Karnanin on yksi vesijohtoverkoston viidestä tankista. Kun kyläläiset jonottavat täydentääkseen vesikannujaan, aiemmin niin työteliäät aasit saavat laiduntaa tankin läheisyydessä. Vedenhakumatka on enää muutama sata metriä, joten aasien työpäivä lyhenee huomattavasti. Aasien työllisyystilanteen muututtua jotkut perheet eivät ole raaskineet luopua tutuiksi käyneistä nelijalkaisistaan, mutta moni aasi on joutunut lähtemään uuden työn perään muualle.

Meibekissä näkee aaseja enää vain harvakseltaan. Useimmat ovat saaneet pysyvän vapautuksen vedenkannosta tai siirtyneet uusille omistajille toisaalle. Kantoapua tarvitaan Kitalen kaupungissa ja Mount Elgonin mäkisillä alueilla, jossa aasit nyt kokenein ottein kuljettavat vettä ja maissisäkkejä.

Afrikkalaisen sananlaskun mukaan potku on aasin kiitos. Suomessa onnenpotku taas on, että kuka vain voi entisestään pidentää Meibekin vesiputkistoa ostamalla putkenpätkän Lahjaksi lehmä -kaupasta.

Hyvää Vesipäivää 22.3.2012!

TAUSTAA

Meibeki sijaitsee Länsi-Keniassa 360 kilometrin päässä Nairobista. Alueella on vuonna 2004 alkanut Suomen World Visionin aluekehitysohjelma, jolla parannetaan asukkaiden elinoloja takaamalla puhdas vesi, edistämällä koulunkäyntiä ja aids-tietoutta sekä tukemalla tasa-arvon toteutumista. Meibekin aluekehitysohjelma jatkuu vuoteen 2017 saakka.

Lahjaksi lehmä -kaupan kautta voi edelleen hankkia vesiputkea Meibekiin. Myös ottamalla kummilapsen alueelta voi tukea meibekiläisiä kohti terveempää ja kestävämpää tulevaisuutta.

Lapsen oikeuksien sopimus on maailman laajimmin ratifioitu ihmisoikeussopimus. Sen mukaan lapsella on oikeus elää, kehittyä ja käydä koulua turvallisessa ympäristössä, oikeus leikkiä ja ilmaista mielipiteensä. Monesti nämä oikeudet eivät toteudu.

Vuonna 1989 voimaan tulleessa sopimuksessa ei ole ollut valitusmenettelyä, vaikka vastaavanlaisia on useissa muissa YK:n ihmisoikeussopimuksissa. Nyt tilanne muuttuu: 28.2.2012 kaksikymmentä valtiota allekirjoitti uuden valinnaisen lisäpöytäkirjan, joka antaa lapsille valitusoikeuden. Suomi oli ensimmäisten allekirjoittajien joukossa.

– Lisäpöytäkirjassa tunnustetaan YK:n lapsen oikeuksien komitean toimivalta vastaanottaa yksilö- ja valtiovalituksia lapsen oikeuksien loukkauksista, kertoo Suomen World Visionin lapsen oikeuksien neuvonantaja Annette Gothóni.

– Pöytäkirja sisältää myös vakavien tai järjestelmällisten loukkausten tutkintamenettelyn. Se on merkittävä askel lapsen oikeuksien täytäntöönpanon tehostamisessa.

Edessä vielä ratifiointi kymmenessä maassa

Allekirjoituskierroksella oleva lisäpöytäkirja antaa lapselle mahdollisuuden valittaa loukkauksista joko yksilönä tai ryhmässä. Ennen kuin se on käytännössä mahdollista, yhteensä kymmenen valtion täytyy ratifioida lisäpöytäkirja, mukaan lukien valtion, jossa lapsi asuu.

– Tämä on vasta ensimmäinen askel oikeaan suuntaan. Vielä tarvitaan paljon tiedottamista valtioiden sisällä, jotta ne parlamenteissaan saattaisivat sopimuksen lisäpöytäkirjan voimaan, Gothóni muistuttaa.

Suomen osallistuminen ensimmäisten allekirjoittajien pieneen joukkoon on kuitenkin merkillepantava asia.

– On hienoa, että Suomessa lapsen oikeudet koetaan niin tärkeiksi, että niitä halutaan tukea näkyvästi. Meillä on silti parantamisen varaa. YK:n lapsen oikeuksien komitea on huomauttanut Suomelle, että lasten oikeuksien toteutumisessa on yhä puutteita maassamme. Tämä koskee esimerkiksi vammaisia lapsia, vähemmistöjä ja turvapaikanhakijalapsia, joiden kohdalla yhdenvertaisuus ei kaikilta osin toteudu.

Taustaa

Myös Peru on YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen kolmannen lisäpöytäkirjan ensimmäisten allekirjoittajien joukossa. Suomen World Visionilla on pitkäkestoisia kehityshankkeita Perussa. Mikäli Peru ratifioi uuden pöytäkirjan, vahvistaa se World Visionin ja muiden lapsijärjestöjen työtä lasten oikeuksien parantamiseksi Perussa ja muualla maailmassa.