Lapsijärjestöt varoittavat globaalin eriarvoisuuden kasvusta

World Visionin työntekijä tutkii vauvan aliravitsemustilannetta.

Autammeko vain silloin, kun katsomme että meillä on siihen varaa, kysyivät Suomen World Vision ja kolme muuta lapsijärjestöä Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksessa 14.9.2011.

Järjestöt ovat huolissaan siitä, että globaali eriarvoisuus kasvaa entisestään, jos Suomen kaltaiset teollisuusmaat vetäytyvät talouskriisin varjolla vastuustaan auttaa maailman köyhimpiä.

Suomen hallitus on päättänyt, että kehitysyhteistyön määrärahat kasvavat vuonna 2012 noin 40 miljoonalla eurolla. Seuraavalle kahdelle vuodelle määrärahat on kuitenkin tarkoitus jäädyttää euromääräisesti vuoden 2012 tasolle. Näin Suomi jättää huomiotta lupauksensa nostaa avun osuus bruttokansantulosta 0,7 prosentin tasolle vuoteen 2015 mennessä.

Suomen tukea tarvitaan erityisesti lasten oikeuksien ja aseman parantamiseen, sillä lapsen mahdollisuudet täyteen kehitykseen takaavat lopulta koko ihmiskunnan kehityksen, kirjoittavat järjestöt.


Kehitysapua koskeva budjettiesitys on jäätävä

(HS 14.9.2011)

Länsimaiden perinteisesti vaurailla kansantalouksilla on käsillään epävarmat ajat, joiden apeista tunnelmista osansa saa myös Suomi. Uusi hallitus suunnittelee keinoja turvata omaa talouttamme ja kansalaisiamme, ja valtiotasolla koetamme tukea EU-kumppaneitamme miljardien eurojen apupaketeilla.

Kaikessa myllerryksessä voi jäädä huomaamatta, että maailmantalouden suhdanteet ovat kuluneen vuoden aikana iskeneet myös maailman köyhimpiin maihin. Elintarvikkeiden hinnat ovat nousseet pilviin eikä sosiaalisia turvaverkkoja ole. Ilmiö tuntuu nopeasti ja konkreettisesti yksilötasolla, sillä suuri osa maapallon väestöstä käyttää yli puolet tuloistaan ruokaan.

Samalla kun maailman köyhimpien tilanne tulee yhä vaikeutumaan pitkälti teollisuusmaista alkunsa saaneiden talouskriisin, öljyn hinnan nousun ja ilmastonmuutoksen myötä, Suomen hallitus suunnittelee kehitysavun määrärahojen jäädyttämistä. Talousarvioesityksessä ehdotettu avun euromääräinen jäädyttäminen vuoden 2012 tasolle tarkoittaisi, että Suomi jättäisi huomiotta lupauksensa nostaa avun bktl-osuus 0,7-prosentin tasolle vuoteen 2015 mennessä. Näin siitäkin huolimatta, että tavoite kehitysavun kasvattamisesta on kirjattu hallitusohjelmaan.

Pieneltä kuulostavilla prosenttiluvuilla on helposti suuret kerrannaisvaikutukset kaukana lähtömaastaan. Köyhyydestä johtuva aliravitsemus on syynä kolmannekseen vuosittaisista 8,1 miljoonasta lapsikuolemasta. Suurin osa lapsista menehtyy tauteihin, jotka voitaisiin helposti ehkäistä, kuten ripuliin, malariaan tai keuhkokuumeeseen. Toisaalta verrattain pieni panostus tyttölasten koulunkäyntiin kertautuu laajempina hyötyinä vuosikymmenten ajanjaksolla.

Investointi kehitysapuun ei mene hukkaan. Kehitysyhteistyön toimintatapoja hiotaan jatkuvasti, ja avun tuloksellisuus on parantunut – näin todistaa mm. OECD:n hiljattain teettämä tutkimus, jossa laajasti arvioitiin avun tehokkuutta 28 kehitysmaassa ja 18 avunantajamaassa. Sen mukaan vuonna 2005 kehitysyhteistyöstä annettu Pariisin julistus on selkeyttänyt toimintatapoja, ohjannut apua kohti sovittuja päämääriä ja parantanut maiden välisten kumppanuuksien laatua.

Nykyinen hallituskausi sattuu kehitysyhteistyön kannalta merkittävään ajanjaksoon, sillä vuonna 2015 umpeutuu kehitykselle maailmanlaajuisesti asetettujen YK:n vuosituhattavoitteiden määräaika. Vaikka toivottua edistystä on tapahtunut monella saralla, uhkaa tavoitteiden saavuttamista kasvava eriarvoisuus maiden välillä ja sisällä. Suomenkin tukea tarvitaan erityisesti lasten oikeuksien ja aseman parantamiseen: riittävä ravinto, terveys ja koulutus vaikuttavat lapsen tulevaisuuteen koko tämän elinkaaren ajan. Lapsen mahdollisuudet täyteen kehitykseen takaavat lopulta koko ihmiskunnan kehityksen.

Globaali eriarvoisuus tulee entisestään kasvamaan, mikäli Suomen kaltaiset teollisuusmaat vetäytyvät talouskriisin varjolla vastuustaan. Perinteisesti me suomalaiset emme ole suvainneet tilanteita, joissa tuloerot repeävät ja köyhyydestä tulee näkyvää – hyvinvointivaltiomme yhteiskuntamalli nojaa tasa-arvoon ja siihen, että heikoimpia autetaan. Hallituksella on nyt budjettiriihessä tehtävänään selkeä päätös: Autammeko vain silloin, kun katsomme että meillä on siihen varaa? Perustuuko ratkaisumme taloussuhdanteisiin vai aidosti inhimilliseen arvomaailmaan, jota yhdessä olemme päättäneet vaalia?

Hanna Markkula-Kivisilta
Pääsihteeri
Pelastakaa Lapset ry

Riitta Weiste
Pääsihteeri
Plan Suomi Säätiö

Marja-Riitta Ketola
Pääsihteeri
Suomen Unicef

Tiina Saukko
Toiminnanjohtaja
Suomen World Vision

Tähän artikkeliin on lisätty aiheet Ei kategoriaa. Lisää kestolinkki kirjamerkkeihin. Seuraa kaikkia artikkelin kommentteja tämän artikkelin RSS-syötteellä.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>

Näin autat Kummi-info Katastrofiapu   

Asiakaspalvelu vastaa kysymyksiisi

arkisin klo 8.30 - 16
torstaisin klo 8.30 - 18
puhelin 096 818 300
asiakaspalvelu@worldvision.fi

lahjoitustili: 800015-70768136
Iban FI 32 8000 1570 7681 36

Suomen World Vision

Suomen World Vision on vuonna 1983 perustettu kristillishumanitaarinen kehitysyhteistyöjärjestö ja osa kansainvälistä World Vision -verkostoa. Jo kymmenet tuhannet suomalaiset ovat kanssamme parantamassa lasten elinoloja, edistämässä oikeudenmukaisuutta ja tuomassa toivoa sinne, missä on äärimmäistä köyhyyttä.

Katsotuimmat sisällöt