Toiveissa jotain pysyvää – kummilasten äidit toivovat omaa kotia Ruandassa

26.09.2019

Kummilasten äidit toivovat omaa kotia Ruandassa

Tapasimme kolme pientä kummilasta ja heidän äitinsä Ruandan Umuravassa. Seudulla on juuri käynnistynyt järjestömme uusin kummihanke. Äitejä yhdistää paitsi kodittomuus ja äärimmäinen köyhyys, myös huoli pienten lasten tulevaisuudesta. Vanhempien arki täyttyy töiden ja seuraavan yösijan etsimisestä. Lapset joutuvat selviytymään yksin jo pienenä. 

Erik

Ancille-äiti ja Eric, 2

Eric peilailee itseään World Vision jeepin puskurista. Isommat lapset kiskovat häntä kauemmaksi autosta. Näin arki Umuravassa sujuu, isot lapset huolehtivat pienistä taaperoista, kun vanhemmat ovat pelloilla tai etsimässä hanttihommia. Ericin isä on kaivuuhommissa. Äiti, Ancille, on tällä kertaa kotona.
-    Hyvänä viikkona löydämme töitä kolmena päivänä viikossa. Usein palkka maksetaan ruokana. Huonona viikkona olemme kokonaan ilman ruokaa tai kiltit naapurit antavat bataattteja, hän kertoo.
Ancillella on kolme lasta. Nuorin eli Eric on tuore World Visionin kummilapsi. Ancillen tulevaisuuden toive on selkeä.
-    Toivon lapsilleni pysyvää kotia. Aina välillä meidät heitetään naapureilta ulos ja silloin minun aikani menee yösijan etsimiseen.
 

Antoinette-äiti ja Patrick, 5

Yksinhuoltaja Antoinetten koti sortui jokin aika sitten. Savitiilinen ja ruokokattoinen maja ei enää kestänyt. Nyt Antoinette asuu naapurin luona. Vastapalvelukseksi hän kuokkii omistajan puutarhassa. Perheen isä katosi viisi vuotta sitten ja jätti äidin yksin kolmen lapsen kanssa. 
-    Minulla ei ole maata, ei taloa, ei mitään pysyvyyttä. Tämä vaikuttaa lapsiin. He eivät ole tasapainoisia, eivätkä menesty koulussa. Jos sairastun, en voi kuokkia ja lapset jäävät ilman ruokaa. 
Patrick on vasta viisi, mutta hän on jo tottunut jäämään yksin, jos äiti saa peltotöitä kauempaa. Viisivuotias auttaa myös vedenkannossa. Päivittäinen hakumatka ojalle kestää kaksi tuntia ja hentoinen Patrick kantaa oman kanisterinsa.
-    Sellaisen pienen kannun vain, äiti kiirehtii tarkentamaan. 
 

Patrick
Lucky

Christene-äiti ja Lucky, 3

Kolmivuotiaasta Luckysta tulee pian isosisko. Christene-äidin raskaus on sujunut hyvin. Synnytykseen hän suhtautuu luottavaisesti. 
-    Luckyn synnytys meni hyvin, mutta sen jälkeen oli pulaa riittävästä ruuasta, joka auttaisi jaksamaan. Onneksi naapurit auttoivat. Heti kun alkaa tuntua synnytykseltä, minun täytyy lähteä kävelemään. Sairaalaan kestää kävellä 2–3 tuntia. 
Perheen isä on teurastaja. Hän tienaa noin kaksi euroa viikossa. Ruokaa perhe saa onneksi isoisän palstalta. Suvussa on kuitenkin monta syöjää, joten perheen osuus on pieni. Perheellä ei ole omaa kotia. He vahtivat tyhjillään olevaa rakennusta ja saavat majoittua yhdessä sen huoneista.
Lucky saa pian Suomesta kummin. Christene toivoo hänelle ja pikkusisarelle ensisijaisesti mahdollisuutta opiskeluun. Kuten niin moni vanhempi Suomessa, hän toivoo lapsistaan lääkäriä tai opettajaa.
 

Nyt sinäkin voit auttaa ruandalaisia lapsia ottamalla Ericin, Patrickin, Luckyn tai jonkun heidän naapureistaan kummilapseksesi https://www.worldvision.fi/ryhdy-kummiksi !