Afrikkalainen isyys

Köyhyyden vähentäminen ja sukupuolten tasa-arvo kulkevat käsi kädessä. Köyhyyden kierrettä ei ratkaista, ellei naisten ja miesten välinen tasa-arvo parane. Kehitysmaissa on yhä enemmän isiä, jotka ovat sisäistäneet tämän yhtälön. Väestön voimakas kasvu, naisten kouluttamattomuus tai heikko yhteiskunnallinen asema syventävät köyhyyden kierrettä.

- Ei ole mieheltä pois, jos hän toimii naisten tasa-arvokysymysten hyväksi. Kehitysyhteistyössä on todella palkitsevaa tavata niitä miehiä, jotka ovat ymmärtäneet, että ihmisten hyvinvointi ei tule lisääntyminen eikä köyhyys vähenemään, jos naisten ja miesten tasavertaista oikeutta osallistua ja kehittyä ei samanaikaisesti edistetä tai yli voimavarojen käyviä rooliodotuksia jaeta yhdessä, kertoo Suomen World Visionin Afrikan aluepäällikkö
Juha Virtanen.

Afrikassa sukupuoliroolit ovat aika selkeästi määriteltyjä. Isä on perheessä tietynlainen vastuunkantaja, jolla on valta esimerkiksi kodin talousasioihin ja tulevaisuuden suunnitteluun, kun taas naisen roolina on huolehtia lapsista ja ruokahuollosta.

Isällä iso vastuu

Afrikkalainen isyys ja miehen malli ovat tällä hetkellä kuitenkin ristipaineessa, sillä koulutus asettaa haasteita perinteiselle roolitukselle. Toisenlainen ristipaine syntyy hivin seurauksena, ja etenkin Saharan etelänpuoleisen Afrikan aids-tilanteessa isän rooliin kohdistuu kovia odotuksia. Hyvän isän on kyettävä huolehtimaan laajentuneesta perheestä.
- Miehet saattavat kokea, etteivät pysty vastaamaan sukupuoliroolinsa ja yhteisön asettamiin kaavamaisiin odotuksiin. Mies, jonka oletettiin majoittavan kaikki orpolapset perheensä suojiin, ei enää siihen pysty. Orpoja on yksinkertaisesti liikaa. Tämä on haavoittanut afrikkalaisen isän sydäntä ja miehetkin kärsivät sukupuolten välisen eriarvoisuuden seurauksista, Virtanen tiivistää.

Perhekäsitys on Afrikassa laaja; vanhempien ja lasten lisäksi perheeseen kuuluu usein myös iso joukko sukulaisia, joista perheen isä on vastuussa.
- Perheessä saattaa olla nuorempia sisaruksia, jotka eivät ole vielä perustaneet omaa perhettä, orpoja sukulaislapsia sekä vanhuksia. Isä on kuin pienen pataljoonan päällikkö, jolla on vastuu perheen pitämisestä koossa. Suhde omiin lapsiin on silloin ihan erilainen kuin meillä, Virtanen kuvailee.

Unelmana kasvattaa lapset omilleen

Perinteiset roolit saattavat kääntyä päälaelleen myös isän sairastumisen vuoksi. Juha Virtanen tapasi Ugandassa Nabuyogassa ollessaan hiviin sairastuneen Johnin, joka menetti vaimonsa aidsille ja jäi yksin hoitamaan viittä lasta, joista yksi oli hiv-positiivinen.
- Tavatessamme John oli niin heikossa kunnossa, että hän ei pystynyt ottamaan vastuuta perheestään, sillä lapset johtivat taloutta. Kukaan lapsista ei käynyt koulua, vaan he hoitivat pellon viljelyn, veden hakemisen ja ruoan laittamisen, Virtanen kertoo.

John pääsi lääkitykseen, ja hänen perheensä ruokaturvaa monipuolistettiin. Johnin voimat palautuivat lähes entiselleen puolessatoista vuodessa ja lapset pääsivät takaisin kouluun. Myös henkinen ilmapiiri muuttui, sillä ryhmäterapian myötä John ymmärsi, ettei ollut seudulla ainoa hiviä sairastava mies.
- Elämänhallinnan menettäminen on melko universaali tilanne, se harmittaa ja hävettää. Johnin tilanteessa oli se etu, että World Vision ryhtyi auttamaan. Afrikkalaisessakin kulttuurissa elävälle isälle voi olla iso kynnys ottaa vastaan ulkopuolista apua, Virtanen toteaa.
- Johnin unelma on, että hän pystyisi kasvattamaan kaikki lapsensa omilleen. Se on isyydessä keskeinen unelma, oli kyseessä sitten Ugandassa tai Suomessa asuva isä.

 Hyvää isänpäivää!

Omaa isää voi muistaa tai antaa tukea aids-työhön
Lahjaksi lehmä -verkkokaupan kautta.

Lisätietoja:
Suomen World Vision
Afrikan aluepäällikkö Juha Virtanen
puh. 09 6818 3055
juha.virtanen@worldvision.fi