Äidiltä tyttärelle

Vaikka vuodet vierivät ja kummilapset vaihtuvat, kummius on ollut kestävä valinta Sainion perheessä. Tytär Tuija sai kasvaa aikuiseksi perheessä, jossa kummius oli osa arkea.

Joka toinen tiistai-ilta World Visionin toimistoon kokoontuu kymmenkunta paria auttavia käsiä. Talkoolaiset kääntävät, kirjoittavat, kuorittavat ja tallentavat tietoja. Hannele Sainio on saapunut Helsinkiin Lahdesta saakka.

– Kun jäin eläkkeelle, huomasin Facebookista ilmoituksen näistä talkoista. Kun aikaa on, teen mielelläni näitä postituksia ja käännöksiä. Jokaisella meistä on osuutensa tässä työssä, joka auttaa kaikkein köyhimpiä lapsia, kertoo Hannele.

Tänään Hannele on paikalla tyttärensä Tuija Sainion kanssa. Kun perhe ryhtyi kummiksi 25 vuotta sitten, omat lapset olivat murkkuiässä. 

– Halusimme kertoa lapsillemme, millaista on muualla maailmassa ja miten voi tehdä hyvää, sanoo Hannele. Tuija muistaa hyvin, millaisia tunteita heräsi, kun perhe kävi kirjeenvaihtoa Guatemalasta kotoisin olevan kummipojan kanssa.  

– Oli riipaisevaa ymmärtää, miten eri tavalla kummilapsemme eli meidän elämäämme verrattuna. Mieltäni painoi erityisesti se, etteivät kummipoikamme vanhemmat pystyisi välttämättä kouluttamaan häntä, kertoo Tuija. 

Kummimatkalla kaiken näki omin silmin

Kun Tuija sisaruksineen muutti kotoa, kummilapsi jäi Hannelen ja hänen puolisonsa vastuulle. Vaikka takana oli jo vuosikymmen kummiutta ja yhteydenpitoa, aina välillä mietitytti, millaista kummilapsen elämä oikeasti oli.

– Kuulimme kummimatkasta ja halusimme lähteä katsomaan, onko Axel todella oikeasti olemassa. Vieraillessamme Axelin kotiseudulla mieheni tunnisti Axelin jo kaukaa, ennen kuin meitä edes esiteltiin toisillemme. 

Matkasta jäi luottavainen mieli. Selväksi tuli, että asukkaat halusivat auttaa itse itseään. Kun kummit tulivat kylään kananpojat auton katolla keikkuen, perheille oli itsestään selvää, että tipuista kasvavia kanoja lahjoitetaan uusiin perheisiin. 

– Yhteisissä tilaisuuksissa kuulimme naisten kertovan asioistaan rohkeasti, mihin heitä oli hankkeessa opetettu. Hyvä pantiin kiertämään, summaa Hannele.

Myös kolmannen kerran kummiksi

Kun World Visionin työ Guatemalassa tuli päätökseen, Sainioille tarjottiin uutta kummilasta Perusta, Mosoq Ayllun hankkeesta. Ympyrä sulkeutui. Perheen ensimmäinen kummilapsi oli myös ollut Perusta, mutta Suomen World Vision joutui tuolloin keskeyttämään Perun-työnsä maassa alkaneiden levottomuuksien vuoksi. Nyt Sainiot tutustuivat kolmanteen kummilapseensa, vuoristoseuduilla asuvaan Alcides-poikaan. Alcides käy koulua ja haaveilee pelaavansa jalkapalloa ammatikseen tai työskentelevänsä sähköinsinöörinä. 

–  Jos tapaisin hänet nyt, kiittäisin korteista ja kirjeistä ja kannustaisin häntä opiskelemaan ahkerasti. Siten hän voisi saada ammatin ja hyvän toimeentulon, miettii Hannele.

Kummius antoi eväitä aikuisuuteen

Sainioiden tytär Tuija kasvoi perheessä, jossa kummius oli osa arkea. Kummius on tuonut laajoja näköaloja: se on opettanut arvostamaan suomalaista yhteiskuntaa, jossa pyritään pitämään kaikista huolta. Lisäksi se on auttanut ymmärtämään ihmisiä, jotka asuvat täysin erilaisissa olosuhteissa.

–  Kummiudesta saa hyvän mielen. Silloin on auttamassa kaikkein köyhimpiä. Kun näkee, että apua saaneet pystyvät auttamaan omiaan, huomaa että kummius toimii.