Ihanaa, että voitin!

Raisiolainen Annukka Virtanen sai viime viikolla puhelinsoiton, joka avasi ihan uusia näköaloja.

Annukka sai tietää voittaneensa kummimatka-arvonnan: paikat kahdelle hengelle jollekin Suomen World Visionin opintomatkoista. Voittomatkat tarjoaa matkatoimisto CWT Kaleva Travel.

– Ihanaa, että voitin! Mahtavaa, että se osui kohdalleni. On hienoa päästä reissulle maahan, jossa ei ole koskaan käynyt, huokaisee Annukka.

– Luin arvonnasta sähköpostista ja osallistuin siihen jo kauan sitten. Silloin ajattelin, että voittaisinpa, mutta pian unohdin koko jutun. Kun minulle soitettiin voitosta, ajattelin että ihmeellistä, sillä enhän minä yleensä mitään voita.

Annukka ei tiedä vielä, mihin matka aikanaan vie. Kummien opintomatkoja tehdään yhdestä kahteen kertaa vuodessa. Arvonnan sääntöjen mukaan voittomatka tulee tehdä ensi vuoden loppuun mennessä. Ensi syksyn matkakohde olisi Intia, mutta siitä seuraavia matkoja ei ole vielä päätetty.  Maat, joissa Suomen World Vision työskentelee, tuntuvat Annukasta mielenkiintoisilta ja jännittäviltä. Ovathan ne kaikki pitkien lentomatkojen päässä.

Kummius antaa hyvän olon 

Annukan oma kummipoika Pasindu asuu Sri Lankassa. 

– Kuulin, että useat pojat ovat vielä vailla kummia. Kun näin hänen kuvansa, kiinnitin huomioita hänen silmiinsä, jotka olivat niin elämää täynnä. Olipa tomeran näköinen nelivuotias.

Kummiudella Annukka haluaa auttaa kummilastaan saamaan myös mahdollisuuden ammattiin. Sen avulla hän pystyisi menemään elämässä eteenpäin.

– Lapset ovat tulevaisuus. Vaikka minulla ei olekaan omia lapsia, haluan omalta osaltani tukea tulevaa sukupolvea eteenpäin. On kivaa saada kummipojalta silloin tällöin postia ja tietää millaista siellä on. Kummius antaa sydämeen hyvän, lämpimän olon.

Myös Annukalta on joskus kysytty, mistä hän tietää avun menevän perille.  Jokavuotinen raportti on kertonut, miten asiat alueen perheillä ovat kohentuneet: vettä on saatavilla ja perheet osaavat tarjota lapsilleen ravitsevampaa ruokaa. Kummipojan perhekin viljelee nyt pientä kasvimaata. 

– Joskus olen laittanut pojalle kirjeessä pieniä lahjoja. Aina olen saanut kiitokset ja luettelon siitä, mitä hän on saanut.  Siitä tiedän, että apuni on mennyt jo kahdeksan vuoden ajan oikeaan paikkaan.