Isän sylissä

Sandeep hyppyyttää pientä poikaansa Sangetia. Pikkuinen kihertää ja keltaiseen pipoon suojattu pää kääntyilee puolelta toiselle.

– Pipo suojaa kukkuloilla tulevalta tuulenvireeltä, kertoo nuori, huolehtiva isä.  

Sanget on vuoden vanha ja selvästi oikea isän poika. Kun häntä alkaa ujostuttaa vieraiden ihmisten keskellä, äidin syli ei auta, vaan vasta Sandeep tuo tarvittavan lohdun.

Isien rooli on muuttunut Ambegaonin kylissä Intian maaseudulla. He ovat edellistä sukupolvea enemmän läsnä lastensa elämässä; osallistuvat neuvolakäynteihin ja lastenhoitoon.

Muutoksen takana on moni positiivinen kehitysaskel. World Vision on kouluttanut paikallisia lasten oikeuksista ja perheen pienimpien arvostus ja asema onkin tänään aivan toinen kuin vielä 15 vuotta sitten.  

Myös toimeentulomahdollisuudet ovat parantuneet, joten isien ei enää tarvitse lähteä kausityöläisiksi kauaksi kotikylistä. Vielä kymmenen vuotta sitten perheisiin saattoi syntyä jopa kymmenen lasta. Vanhemmilla ei riittänyt kaikille ruokaa, puhumattakaan, että jokainen olisi päässyt kouluun. Lapset joutuivat eriarvoiseen asemaan. Nyt lapsia saadaan yksi tai kaksi.

Sandeepille oma rooli on selvä.

– Jos vaimoni tai poikani esimerkiksi sairastuu, minä huolehdin heistä. Haluan, että poikani pääsee opiskelemaan ja saa hyvän elämän. Nyt meillä on paremmat mahdollisuudet turvata tämä, kun saatavilla on enemmän tietoa ja opetusta, hän sanoo.

Isoksi virkamieheksi

Aurinkoiselle pihalle saapuvat myös Sandeepin vanhemmat Kishan ja Anita.

– Toivomme, että pojanpojasta tulee ISO, ISO virkamies, isovanhemmat myhäilevät.

Sunita-äitiä ajatus naurattaa. Hän kertoo toivovansa vielä yhtä lasta, mutta ei enempää.

– Jos haluamme antaa lapsillemme koulutuksen ja pitää heistä hyvää huolta, kaksi lasta on tarpeeksi. Muutoin meille tulee vaikeuksia selvitä, hän ja Sandeep sanovat.

Isovanhemmat ovat samaa mieltä, vaikka ovatkin itse saaneet neljä lasta.

– Hyvä huolenpito on helpompaa, kun on vähemmän lapsia. Olemme maanviljelijöitä, joten myös maata jäisi vähemmän perinnöksi, jos lapsia olisi enemmän, he sanovat.

Teksti Anna Pollari
Kuva Minna Annola