”Tulee tunne, että minä teen jotain”

Arja Ahonen ja Liisi Myllykangas ovat olleet World Vision -kummeja 80-luvulta saakka. Luottamus ja avoimuus ovat saaneet heidät pysymään mukana kolme vuosikymmentä.

Tapasimme hyväsydämiset tukijamme World Vision -illassa, jonne he olivat saapuneet juhlimaan 30-vuotiasta järjestöä ja yhteistä taivalta.

Helsinkiläinen Arja Ahonen ryhtyi kummiksi aivan 80-luvun alussa. Ensimmäisen perulaisen kummipojan kohtalo oli traaginen: maassa riehui Loistava polku -sissiliike vastapuolineen. Eri tahojen terroritekojen uhreiksi joutui myös tuhansia aivan tavallisia kansalaisia.

– Kummipoika ja hänen perheensä kuoli, Arja Ahonen muistelee.

Kummitoiminta Perussa jouduttiin lakkauttamaan joiksikin vuosiksi, kunnes se käynnistettiin 90-luvulla uudelleen. Myös Loistavan polun toiminta alkoi hiipua ja vuosituhannen vaihteeseen mennessä konfliktin katsottiin loppuneen.
Ahonen jatkoi samaan aikaan tukemista toisaalla. Nyt kummilapsena on ollut jo useamman vuoden ajan kenialainen Titus Meibekistä.  

– Olen ollut mukana näin pitkään, koska luotan Suomen World Visioniin. Toiminta on avointa ja tietoa saa koko ajan. Tukeni ei mene suoraan lapselle, vaan sillä parannetaan koko yhteisön elinoloja, se on minulle tärkeää, Ahonen sanoo ja jatkaa:

– Jossain on lapsi, joka lähettää minulle piirustuksia. Tulee tunne, että minä teen jotain.

Selkeät tavoitteet motivoivat

Arja Ahosen kanssa samoihin aikoihin kummiksi ryhtyi toinen helsinkiläinen: Liisi Myllykangas.

– Ensimmäiset kummilapseni olivat kenialaiset Mary ja Philip. Uskomatonta, että heidän täytyy nyt olla noin 40-vuotiaita, hän naurahtaa.

Tällä hetkellä Myllykankaalla on kolme kummilasta: yksi Perussa, Intiassa ja Ugandassa. Jokaisella Myllykankaan kolmihenkisen perheen jäsenellä on omansa.

– Luottamus järjestön toimintaan on saanut minut pysymään kummina näin pitkään. Minulle on tärkeää, että paikalliset pyritään saamaan jaloilleen, jotta he pystyvät itse muuttamaan elämäänsä. World Visionin toiminnalla on selkeät tavoitteet, ja kun ne on saavutettu, osataan myös päästää irti ja jatkaa toisaalla.

Teksti: Anna Pollari