Lapset säästivät kouluvuoden intialaistytölle

Lucian-päivä tarkoittaa Myllymäen alakoululla myös näytettä siitä, kuinka hämeenlinnalaislapset haluavat tukea omaa, intialaista kummilastaan.

- Minä ainakin aion ottaa säästöpossustani rahaa keräystä varten, viidesluokkalainen Ville Rautakorpi sanoo.

Tämänvuotinen Lucia-neito, kuudesluokkalainen Enni Kosonen, kiertää joka luokassa paitsi kauniissa valkoisessa puvussaan ja kynttiläkruunussaan, myös rahaa keräten.

Myllymäen koululla on ollut oma kummilapsi jo pitkään; ensimmäistä intialaistyttöään lapset tukivat aikuisuuteen asti. Nykyinen kummityttö Monika on kuuden vanha ja kertoo tykkäävänsä erityisesti riisistä, chapati-leivästä – sekä tietysti koulunkäynnistä, jonka Myllymäen 210 koululaisen tuki on mahdollistanut hänelle.

Jos lasten säästöt eivät riitä World Visionin kummimaksuihin, vanhempainyhdistys maksaa loput. Lisäksi lähetämme opettajien kesken tytölle aina syntymäpäivätervehdyksen lahjoineen, kieltenopettaja Kirsi Hämäläinen kertoo.

Viidesluokkalainen Ville on asunut myös Ruotsissa ja kertoo, että siellä Lucian-päivänä järjestettiin paljon hyväntekeväisyyttä.

Oppilaista myös Afganistanista Iranin kautta Suomeen päässyt Wahida Jafari on erittäin iloinen intialaisesta kummitytöstä.

- On hienoa, että kehitysmaiden lapset pääsevät tekemään melkein samoja asioita kuin me, eikä heidän tarvitse mennä töihin.

Wahida menetti isänsä ja veljensä ennen kuin pääsi kotimaastaan Hämeenlinnaan, jonne hän on asettunut äitinsä, toisen veljensä ja kolmen siskonsa kanssa.

Opettaja Kirsi Hämäläinen odottaa oppilaidensa ponnistusta jälleen ilolla.

Suomessa luotetaan ehkä vähän liikaakin yhteiskunnan apuun. Välittäminen ja apu ulkoistetaan, uuteen sukupolveen silti uskova Hämäläinen sanoo.

Lucia Enni Kosonen sekä oppilastoverit Wahida Jafari ja Ville Rautakorpi ovat hyvillään siitä, että heidän tuellaan autetaan Monikan lisäksi koko kyläyhteisöä. Kummijärjestö vierailee säännöllisesti intialaistytön kodissa ja maksaa tämän vaativankin terveydenhoidon, jos tarve vaatii.

Artikkeli on julkaistu Reska.fi-lehdessä 12.12.2012

teksti: Leila Itkonen