Mummin sylistä maailmalle

Bharti on pakahtua ylpeydestä, kun hän esittelee kymmenen kuukauden ikäistä pojanpoikaansa Adeshia. Nuorekas mummi hoitaa poikaa päivisin, kun vanhemmat työskentelevät pelloilla Babulwadin kylässä, Intian Ambegaonissa.

Adesh leikkii mummin kimaltelevilla koruilla ja hypistelee ruskeanpunaisen sarin helmaa. Utelias poika ei osaa päättää pitäisikö ympärillä pyöriviä ihmisiä vierastaa: onneksi mummin sylistä voi tarkkailla tilannetta ja tarvittaessa piiloutua sarin alle.

World Vision on kouluttanut Bhartin kotikylässä vapaaehtoisia terveystyöntekijöitä, joista yksi seuraa myös Adeshin kasvua.  Sama terveystyöntekijä tapasi pojan äitiä raskauden aikana ja huolehti, että odottava äiti söi hyvin ja lepäsi tarpeeksi.

– Adesh saa kaikki rokotukset kylän koululla käyvältä sairaanhoitajalta. Jos hänelle nousee kuume, oma terveystyöntekijä tarkastaa voinnin ja neuvoo sitten lääkäriin. Lääkärikin on nykyään lähellä, Bharti kertoo.

Valinnan vapaus

Bharti vakavoituu hetkeksi muistelemaan aikaa, jolloin elämä Babulwadissa oli karumpaa.

– Kun olin nuorempi, lähellä ei ollut sairaanhoitajia. Synnytin poikani kotona kylän vanhempien naisten avustamana. Jos jokin olisi silloin mennyt vikaan, apu olisi ollut liian kaukana.

Myös toimeentulo oli tiukassa, sillä kylän pellot eivät tuottaneet riittävästi satoja.

– Omakin poika joutui muuttamaan osaksi vuotta pois kotoa. Hän teki töitä muiden pelloilla kaukana täältä. Työ oli raskasta ja palkka huono, Bharti muistelee.

Kyläläiset ja World Vision ryhtyivät 90-luvun lopulla parantamaan Ambegaonin alueen elinoloja. Hyvinvointia rakennettiin ensi vaiheessa kehittämällä viljelyolosuhteita ja vedenjakelua: Bhartin kylässä World Vision auttoi kunnostamaan jättömaata viljelykelpoiseksi. Nyt pellot tuottavat riittävästi ruokaa ja tuloja.

Vanttera poika syö jo soseita, mutta saa myös säännöllisesti rintamaitoa. Imetystä pidetään kotikylässä tärkeänä: hänen äitinsä käy päivän mittaan syöttämässä poikaa, sillä matka pellolta ei ole pitkä.

– Adesh syö paremmin kuin omat lapseni aikoinaan, sillä nyt meillä on muutakin kuin riisiä ja sitä yksinkertaisinta dalia (intialaista linssikastiketta). Muussattu banaani ja omena maistuvat, ja meillä on varaa myös ostaa niitä, Bharti kertoo.

Yksipuolinen ravinto vaikutti ennen raskaana olevien äitien hyvinvointiin ja siihen, että lapset syntyivät hyvin pienikokoisina. Nyt äidit syövät paremmin ja huolehtivat esimerkiksi proteiinin saannista. Sairaalasynnytyksistä on tullut arkipäivää.

– Adesh on syntynyt turvallisesti Gadegaonin klinikalla, Bharti vahvistaa.

Lattialla oleva kookospähkinä kiinnostaa kovasti pientä tutkijaa, ja vallattomasti pyörivä pallo saa viimein hymyn huulille. Turvallinen synnytys ja hoiva ovat antaneet Adeshin elämälle vahvan alun. Bharti on vakuuttunut, että pojan polku on jatkossakin toisenlainen kuin edellisen sukupolven.

– Hän saa käydä koulua pidempään kuin vanhempansa ja ryhtyä lopulta vaikka opettajaksi. Adeshilla on vaihtoehtoja, mummi hymyilee.

 

Suomen World Visionin ja suomalaisten kummien tukema Ambegaonin aluekehitysohjelma käynnistyi vuonna 1995 ja päättyy tänä vuonna.

Kestävät tulokset on rakennettu tiiviissä yhteistyössä perheiden ja kyläyhteisöjen kanssa: alueella on parannettu ravitsemusta, terveystietoja ja -palveluita, koulutusta sekä toimeentulomahdollisuuksia.  

Tänä päivänä kyläläiset tuntevat oikeutensa ja huolehtivat siitä, että paikallishallinto ylläpitää ja tarjoaa heille kuuluvia palveluita. Tavoite on saavutettu: World Visionia ei enää tarvita. Ihmiset pärjäävät omin tiedoin ja taidoin.


teksti: Anna Pollari
kuvat: Minna Annola