Erilaiset työtehtävät, yhteinen tavoite

Luokkahuone Union de Villan koulussa on täynnä innokkaita naisia. Osalla on pieniä lapsia sylissään, toiset selailevat kansioitaan mietteliään näköisenä. Aluillaan on vapaaehtoisten tapaaminen aluekehitysohjelmassa Limassa. Villa El Salvadorin ja Villa Maria del Trinfon slummialueilla toimivassa ohjelmassa on mukana kaikkiaan yli 90 vapaaehtoista.

– Tykkään tehdä töitä World Visionin kanssa, sillä työ on mielenkiintoista ja tärkeää. Olen itsekin oppinut paljon uutta esimerkiksi lapsen oikeuksista ja terveyteen liittyvistä asioista, Maruja de la Vega Bravo, kertoo. Hän on toiminut vapaaehtoisena hieman yli kaksi vuotta.

Maruja esittelee omaa vapaaehtoiskansiotaan, johon on selkeästi merkitty kummilasten seuranta.

– Minun ja kahden ystäväni vastuullani on 70 kummilasta. Osallistumme myös vuosiraporttien tekemiseen.

Maruja tekee jotain slummiyhteisönsä eteen joka päivä. Välillä kyse saattaa olla vain pienestä merkinnästä, toisinaan koko päivä menee vapaaehtoistoimintaan.

– Kaikki päivät ovat erilaisia, mutta mielenkiintoisia. Perheet ja lapset motivoivat minua tähän työhön. Muutokset lapsissa ovat paras kiitos. Esimerkiksi lasten ryhmiin osallistuneet lapset ovat muuttuneet paljon lyhyessä ajassa: nykyään he arvostavat muita ja kuuntelevat muiden ajatuksia. Lapsille on tärkeää, että heillä on fiksua tekemistä myös koulun jälkeen, Maruja kertoo.

– Alussa mieheni ihmetteli, mistä tässä vapaaehtoistoiminnassa oikein on kyse ja miksi haluan käyttää siihen niin paljon aikaa. Nyt hän on huomannut, että työn kautta olen oppinut paljon sellaista, joka on auttanut myös meidän perhettämme.

Perheeseen kuuluu 21-vuotias poika ja 15-vuotias tyttö. Maruja on ostanut kotiinsa seinäkalenterin, johon hän merkitsee tarkasti omat vapaaehtoistapaamiset, jotta perhe tietää, milloin hän on kotona.

– Poikani ihmettelee välillä, miksi huolehdin niin paljon toisten lapsista, mutta tyttäreni ymmärtää minua.

Yhteisön parissa Keniassa

Pamela Wamalwa aloitti Meibekin aluekehitysohjelman johtajana helmikuussa 2010 ja tuntee jo nyt monet alueella asuvat perheet hyvin.

– Tehtäväni on varmistaa, että tällä alueella tapahtuu kehitystä ja myönteistä muutosta. Haluamme auttaa jokaista lasta toteuttamaan elämän mahdollisuuksia.

Wamalwa tutustui World Visioniin tehdessään Pohjois-Keniassa Turkana-järven rannalla tutkimusta järjestöjen ja hallituksen välisestä terveysalan yhteistyöstä. Hän kuuli kyläläisiltä, kuinka World Vision oli auttanut ihmisiä saamaan puhdasta vettä, terveyspalveluita ja koulutusta. Kirkon lisäksi World Vision oli ainoa järjestö, joka toimi syrjäisellä ja kuivalla alueella. Pamela tutustui myös muutamiin järjestön työntekijöihin ja haki lopulta myös itse töihin.

– Vaikka käsittelin edellisessäkin työssäni köyhyyttä ja sen poistamista, kaipasin yhteyttä ruohonjuuritason todellisuuteen. Halusin päästä työskentelemään kyläyhteisöihin ja lasten pariin.

– Yhteisöperustainen, lapsiin keskittyvä ja kristillisiin arvoihin perustuva kehitystyö on minulle sydämen asia. Kolmen lapsen äitinä olen aina halunnut auttaa lapsia heidän elinyhteisöistään käsin, läheltä. En kestä katsoa lasten kärsimystä tekemättä mitään. Asun työalueellani ja viihdyn täällä hyvin. Olen osa Meibekin yhteisöä, Pamela kertoo.

– Päiväni alkaa toimiston yhteisellä aamuhartaudella ja sen jälkeen käymme lyhyesti läpi päivän työt ja suunnitelmat. Sen jälkeen vierailen eri kohteissa seuraamassa hankkeiden edistymistä ja pidän koulutuksia sekä aikuisille että lapsille. Kenttäkäynteihin kuluu paljon aikaa, 2-5 tuntia päivässä. Niihin mahtuu paljon keskusteluja ajankohtaisista asioista, haasteista ja siitä, miten niihin voidaan vaikuttaa. Teemme myös paljon yhteistyötä alueen asukkaiden, valtion virkamiesten ja poliittisten johtajien kanssa. Myöhemmin palaan vielä toimistoon, jossa odottavat erilaiset raportit, sähköpostit, palaveri ja talousasiat. Nukkumaan pääsen noin yhdeltätoista illalla.

– Olen ylpeä siitä, että olen mukana Meibekin ohjelmassa tekemässä työtä yhdessä paikallisten ihmisten kanssa. Juuri nyt odotamme innokkaasti sekä veden että sähkön saamista alueelle.

Vapaaehtoisena Suomessa

– Tuntui, että voisin tehdä enemmän kuin auttaa ainoastaan kummiuden kautta. Vaikka opinnot painavat päälle, aina löytyy hetki aikaa auttaa myös World Visionin kautta, kertoo Oscar Boije Turusta.Hän ilmoittautui vapaaehtoiseksi kirjeenkääntäjäksi samaan aikaan, kun hän ryhtyi kummiksi viitisen vuotta sitten.

– Käännän noin 3-4 kummien ja kummilasten kirjettä kuukaudessa suomesta espanjaksi ja englanniksi sekä toisinpäin. Saan siitä iloa, kun luen lasten ihanat terveiset kummilleen. Tiedän, että joka kerta kun yksi kirjeistäni avataan ja luetaan jollakin puolella maailmaa ihmiset hymyilevät ja ovat onnellisia.
Oscar on toiminut vapaaehtoisena myös opiskellessaan Kolumbiassa.

– Kun olin puolen vuoden opiskelijavaihdossa Bogotassa keväällä 2009, tarjouduin tekemään työtä World Visionin toimistolla. Opiskelujen ohella käänsin satoja kirjeitä niiden muutamien kuukausien aikana, jotka olin maassa. Avustin myös vuosiraporttien teossa ja myöhemmin kävin tapaamassa kummilastani Barranquillassa.

 

  • World Vision toimii lähes 100 maassa 40 000 työntekijän voimin.
  • Suomen World Visionin työntetekijät ohjelmamaissa ovat paikallisia.
  • Vapaaehtoiset ovat myös tärkeä osa toimintaa. Suomen World Visionin kaikissa aluekehitysohjelmissa ja erityishankkeissa työskentelee eri-ikäisiä, paikallisia vapaaehtoisia. Lisäksi vapaaehtoisia on mukana toiminnassa Suomessa. Suomen World Vision ei lähetä vapaaehtoisia työntekijöitä Suomesta ohjelmamaihin.