Afrikkalainen isä haastaa suomalaisen perheenpään - isän rooli on vahvasti kulttuurisidonnainen

Köyhyyden vähentäminen ja sukupuolten tasa-arvo kulkevat käsi kädessä. Köyhyyden kierrettä ei ratkaista, ellei naisten ja miesten välinen tasa-arvo parane. Kehitysmaissa on yhä enemmän isiä, jotka ovat sisäistäneet tämän yhtälön. Väestön voimakas kasvu, naisten kouluttamattomuus tai heikko yhteiskunnallinen asema syventävät köyhyyden kierrettä.

- Ei ole mieheltä pois, jos hän toimii naisten tasa-arvokysymysten hyväksi. Kehitysyhteistyössä on todella palkitsevaa tavata niitä miehiä, jotka ovat ymmärtäneet, että ihmisten hyvinvointi ei tule lisääntyminen eikä köyhyys vähenemään, jos naisten ja miesten tasavertaista oikeutta osallistua ja kehittyä ei samanaikaisesti edistetä tai yli voimavarojen käyviä rooliodotuksia jaeta yhdessä, kertoo Suomen World Visionin Afrikan aluepäällikkö Juha Virtanen.

Afrikassa sukupuoliroolit ovat aika selkeästi määriteltyjä. Isä on perheessä tietynlainen vastuunkantaja, jolla on valta esimerkiksi kodin talousasioihin ja tulevaisuuden suunnitteluun, kun taas naisen roolina on huolehtia lapsista ja ruokahuollosta.

Afrikkalainen isyys ja miehen malli ovat tällä hetkellä kuitenkin ristipaineessa, sillä koulutus asettaa haasteita perinteiselle roolitukselle. Toisenlainen ristipaine syntyy hivin seurauksena, ja etenkin Saharan etelänpuoleisen Afrikan aids-tilanteessa isän rooliin kohdistuu kovia odotuksia. Hyvän isän on kyettävä huolehtimaan laajentuneesta perheestä.

- Miehet saattavat kokea, etteivät pysty vastaamaan sukupuoliroolinsa ja yhteisön asettamiin kaavamaisiin odotuksiin. Mies, jonka oletettiin majoittavan kaikki orpolapset perheensä suojiin, ei enää siihen pysty. Orpoja on yksinkertaisesti liikaa. Tämä on haavoittanut afrikkalaisen isän sydäntä ja miehetkin kärsivät sukupuolten välisen eriarvoisuuden seurauksista, Virtanen tiivistää.

Isällä iso vastuu

Perhekäsitys on Afrikassa laaja; vanhempien ja lasten lisäksi perheeseen kuuluu usein myös iso joukko sukulaisia, joista perheen isä on vastuussa.
- Perheessä saattaa olla nuorempia sisaruksia, jotka eivät ole vielä perustaneet omaa perhettä, orpoja sukulaislapsia sekä vanhuksia. Isä on kuin pienen pataljoonan päällikkö, jolla on vastuu perheen pitämisestä koossa. Suhde omiin lapsiin on silloin ihan erilainen kuin meillä, Virtanen kuvailee.

Unelmana kasvattaa lapset omilleen

Perinteiset roolit saattavat kääntyä päälaelleen myös isän sairastumisen vuoksi. Suomen World Visionin aluepäällikkö Juha Virtanen tapasi Ugandassa Nabuyogassa ollessaan hiviin sairastuneen Johnin, joka menetti vaimonsa aidsille ja jäi yksin hoitamaan viittä lasta, joista yksi oli hiv-positiivinen.

- Tavatessamme John oli niin heikossa kunnossa, että hän ei pystynyt ottamaan vastuuta perheestään, sillä lapset johtivat taloutta. Kukaan lapsista ei käynyt koulua, vaan he hoitivat pellon viljelyn, veden hakemisen ja ruoan laittamisen, Virtanen kertoo.

John pääsi lääkitykseen, ja hänen perheensä ruokaturvaa monipuolistettiin. Johnin voimat palautuivat lähes entiselleen puolessatoista vuodessa ja lapset pääsivät takaisin kouluun. Myös henkinen ilmapiiri muuttui, sillä ryhmäterapian myötä John ymmärsi, ettei ollut seudulla ainoa hiviä sairastava mies.

- Elämänhallinnan menettäminen on melko universaali tilanne, se harmittaa ja hävettää. Johnin tilanteessa oli se etu, että World Vision ryhtyi auttamaan. Afrikkalaisessakin kulttuurissa elävälle isälle voi olla iso kynnys ottaa vastaan ulkopuolista apua, Virtanen toteaa.

- Johnin unelma on, että hän pystyisi kasvattamaan kaikki lapsensa omilleen. Se on isyydessä keskeinen unelma, oli kyseessä sitten Ugandassa tai Suomessa asuva isä.

Kainaloon: Perhe määrittää afrikkalaisen ihmisen

Afrikkalainen kulttuuri on hyvin perhekeskeinen, ja oma identiteetti rakentuu ympärillä olevien ihmisten, oman perheen mukaan. Kaikki ihmistenväliset suhteet ymmärretään ja tulkitaan laajentuneen perhekäsityksen ja sukulaisuuden kautta. Sukulaisuus määrittyy Afrikassa syntymän ja avioitumisen kautta. Esimerkiksi perheen tytär liittyy naimisiin mennessään toiseen sukuun, ja vaikka suhde omiin vanhempiin säilyy, yhteys on tiiviimpi miehen perheen kanssa.

- Afrikkalaisen yhteisöllisyyden merkitys ihmisen elämässä kiteytyy klassiseen ajatukseen: ”minä olen, koska me olemme, ja koska me olemme, siksi minä olen”. Mitä ikinä tapahtuu yksilölle, tapahtuu koko yhteisölle ja ryhmälle, kertoo Suomen World Visionin Afrikan aluepäällikkö Juha Virtanen.

Orvoiksi jäävät lapset sijoittuivat yhteisön sääntöjen puitteissa johonkin perheeseen, joten varsinaista orpolapsiongelmaa ei ollut. Hiv ja aids ovat asettaneet kuitenkin laajentuneille perheille uusia haasteita, sillä orpolapsia on yksinkertaisesti liian paljon, eikä laajentunut perhe pysty kantamaan vastuuta kaikista.

Perhe ja sukulaisuus antavat yhteisön jäsenelle sekä horisontaaliset että vertikaaliset kasvot. Horisontaalisella tasolla on tarkkaan määritelty, miten hänen tulee käyttäytyä muita perheen tai yhteisön jäseniä kohtaan, ja mikä on hänen paikkansa ja tehtävänsä perheessä. Vertikaalisella tasolla puolestaan sukulaisuus antaa afrikkalaiselle ihmiselle juuret, ja hänen tulee tuntea ja kunnioittaa vanhempiensa lisäksi myös isovanhempiaan ja esi-isiään.

- Afrikkalaisen isyyden luonne muodostuu tässä ristiakselissa. Kaiken keskellä on isä, joka kantaa vastuun koko laajentuneesta perheestä eli sekä vanhenevista vanhemmistaan että nuoremmasta sukupolvesta, johon saattaa kuulua omien lasten lisäksi myös lasten puolisoita, nuorempia sisaruksia ja lapsenlapsia. Nuoren isän rooli on laajentuneessa perheessä luonnollisestikin erilainen kuin perheen vanhimman isän.

Faktaa: World Vision Ugandassa

  • Suomen World Visionilla on Ugandassa kolme aluekehitysohjelmaa, joita kummit ja Suomen ulkoasiainministeriö tukevat. Pääyhteistyökumppanina toimii Ugandan World Vision.
  • Kaikissa aluekehitysohjelmissa keskitytään erityisesti lasten aseman parantamiseen, koulunkäynnin edistämiseen sekä terveyspalveluiden ja -kasvatuksen lisäämiseen. Tavoitteena on myös hygieniatilanteen kohentaminen, perheiden ruokaturvan ja toimeentulon parantaminen sekä yhteisön organisoitumisen kehittäminen.
  • Kituntun ohjelma aloitettiin vuonna 1997, Nabuyogan 2004 ja uusimpana Kirewa vuonna 2007.
  • Lisätietoa: www.worldvision.fi

    Artikkelin on tuottanut World vision. Artikkeli on vapaasti ja veloituksetta julkaistavissa sellaisenaan tai käytettävissä juttupohjana.