"Kieltäydyn silpomisesta"

Kenialainen Monica sanoi silpomiselle ei. Mitä siitä seurasi?

On lauantaiaamu Kenian Sookissa. Pyykit kuivuvat lukion pihalla piikkipensaisiin ripustettuina. Sinisiä lakanoita, vihreitä villapaitoja, punaisia puseroita, mustia vekkihameita, valkoisia polvisukkia. St. Catherine -lukio toimii alueella, jossa tyttöjen sukuelinten silpominen oli yleinen käytäntö vielä vuosikymmen sitten. Se merkitsi tyttöjen koulunkäynnin loppumista ja järjestettyä avioliittoa jopa 12-vuotiaana. Monen tytön kohdalla lapsuus vaihtui lapsiäitiyteen.

Monica, 18, kertoo tarinansa vakavana.
– Kävin mielelläni peruskoulua ja edistyin hyvin. Sitten isä ilmoitti, että menisin naimisiin kahdeksannen luokan jälkeen. Äiti vahvisti asian. Vaikka menestyisin hyvin päättökokeissa, minun pitäisi jäädä kotiin, koska perheellä ei ollut varaa koulumaksuihin. Olin silloin neljätoistavuotias.

Samoihin aikoihin äiti kehotti Monicaa ja tämän vuotta nuorempaa sisarta valmistautumaan sukuelinten silpomiseen. Monica päätti vastustaa vanhempiensa tahtoa.
– Sanoin, että kieltäydyn silpomisesta. Samalla yritin rohkaista sisartani käymään koulunsa loppuun. Hän halusi kuitenkin totella vanhempia.

Pakoon ja turvaan

Silpominen on Keniassa lailla kiellettyä. Kylän päällikkökin sanoi vastustavansa leikkauksia, mutta Monican äiti uhmasi kieltoja ja kuljetti tytöt kauaksi kotoa leikattavaksi.
– Minulta tivattiin syytä kieltäytymiseen. Vastasin, että odotetaan koulun loppukokeiden tulokset ensin. Äiti oli hurjana. Pakenin tätini luokse ja kerroin hänelle tilanteestani.

Täti halusi suojella minua ja kätki minut ulos valoisaksi ajaksi. Yöksi sain tulla hänen majaansa.
Lähdimme hakemaan apua ja pääsimme tapaamaan Keniä, World Visionin työntekijää, joka tekee silpomisen vastaista työtä. Hän järjesti minulle majapaikan.
– Ken ohjasi minut Tamughin koululle. Sain patjan ja perustarvikkeet. Kerroin rehtorille ongelmistani. Se oli minulle valtava helpotus. Nyt olen lukion toisella luokalla toisessa koulussa, ja World Vision kustantaa edelleen koulunkäyntini.

Ikävä perhettä

Monica kaipaa perhettään ja toivoo voivansa palata kotiin. World Visionin työntekijät ovat käyneet paikallisen sovittelijan kanssa puhumassa Monican vanhemmille. Toistaiseksi äiti on torjunut tyttärensä haaveet pysyvästä kotiinpaluusta. Hän antaa Monican kuitenkin vierailla kotona satunnaisesti. Tapaamiset tehdään valvotusti, sillä riski joutua silvotuksi on yhä olemassa.

Monica toivoo, että joskus perhe voi taas asua yhdessä. Helppoa se ei tule olemaan, sillä nyt myös toinen Monican pikkusiskoista on päättänyt kieltäytyä silpomisesta. Vanhempiaan totelleen siskon elämä on kovaa.
– Hänet naitettiin heti silpomisen jälkeen. Nyt hän on 16-vuotias ja kaksivuotiaan tytön äiti.

Fakta
•    Naisten tai tyttöjen sukuelinten silpominen on perinne, jossa naisen ulkoiset sukuelimet poistetaan osittain tai kokonaan.
•    Suomen World Vision on tehnyt silpomisen vastaista työtä 1990-luvun lopusta.
•    Vuonna 2010 Sookin aluekehitysohjelmassa 95,9 prosenttia seudun tytöistä oli silvottu. Nyt luku on laskenut reilusti yli 20 prosenttia.
•    Keniassa tyttöjen silpominen kiellettiin lailla 2011. Asenteiden muuttaminen on kuitenkin hidasta ja vaatii jatkuvaa työtä.
•    World Vision järjestää koulutuksia päättäjille, terveystyöntekijöille, opettajille, vanhemmille ja koululaisille. Kerromme toimenpiteen laittomuudesta, haitoista ja oikeudesta kieltäytyä siitä. Järjestämme myös vaihtoehtoisia aikuistumisjuhlallisuuksia.

World Vision nostaa silpomista esiin eri kanavissa helmikuun alussa. Lauantaina 6.2. vietetään kansainvälistä tyttöjen sukupuolielinten silpomisen vastaista päivää. 

Teksti: Ulla Tervo 
Kuva: Martina Woodson