Kummi-ilta täynnä tietoa ja tunteita

- Nyt todella ymmärrän yhdessä tekemämme työn laajuuden, totesi eräs kummi tapahtuman päätyttyä. Millaisia muita ajatuksia kummi-ilta herätti, ja mistä siellä oikeastaan puhuttiin?

- Kiitos kun kerroitte rehellisesti myös asioista, jotka eivät ole menneet suunnitellusti.

- Aluksi pidättelin itkua, kun kuuntelin millaista väkivaltaa perulaiset lapset joutuvat kokemaan, mutta onneksi työntekijöillä oli myös paljon esimerkkejä siitä, miten tämä väkivallan kierre voidaan katkaista.

- Oli mahtavaa kuulla, mitä kaikkea meidän kummien sinänsä melko pienilläkin rahalahjoilla ollaan voitu perheisiin ja yhteisöihin hankkia. Joku oli päässyt 400 € jo kiinni omaan hehtaarin viljelysmaahan ja saa siitä perheelleen hyvin tuloja. Aika uskomatonta!

- En tiennyt, että Ugandassa paikallisten pitää ensin itse rakentaa terveyskeskus, ja vasta sitten valtio tarjoaa henkilökunnan ja muut tarpeet. Valtio kyllä tulee vastaan, mutta meidän kummien tuella tehdään monia tärkeitä alkuinvestointeja.

- Itkua, naurua, suuria tunteita. Teidän kenttätyöntekijänne ovat todellisia sankareita!

- Me kenttätyöntekijät arvostamme suomalaisia ihmisiä, joilla niin vahva luottamus ja suuri sydän, että he haluavat rahallisesti tukea tuhansien kilometrien päässä asuvia ihmisiä, joita he eivät tule koskaan luultavasti tapaamaan.   

Näillä ja monilla muilla sanoilla kuvailivat kummi-iltamme lähes 200 osallistujaa 15.11. Hotelli Arthurissa järjestetyn tapahtuman antia. Ilta oli varsin ainutlaatuinen: edellisen kerran vastaava kenttätyöntekijöiden kanssa järjestetty tilaisuus oli lähemmäs 10 vuotta sitten.

Illan avasi Kenian Meibekin ohjelman johtajana toiminut Thomas Sangut, joka on kulkenut ohjelman mukana sen alusta alkaen ja hänellä oli iloisia terveisiä ohjelman hyvistä tuloksista. Sen jälkeen jakauduttiin eri ryhmiin kummilapsien maaosion mukaan. Afrikka-huoneessa ugandalainen Susan Komugisha kertoi kouluopetuksen ja terveydenhoidon parantamisesta kansalaisvaikuttamisen avulla, ja eniten keskustelua aiheuttivat mm. perhesuunnittelun haasteet. Aasia-huoneessa intialainen Sandeep Singh kertoi aliravitsemuksen ja sanitaation haasteista, ja keskustelua herättävät mm. erilaiset avioliittokäsitykset: lapsiavioliitot, järjestetyt avioliitot ja myötäjäiset. Lattari-huoneessa perulainen Celia Cerda kertoi lasten kokemasta henkisestä, fyysisestä ja seksuaalisesta väkivallasta, ja yleisökysymykset koskivat mm. alueen väkivaltaista historiaa sekä macho-kulttuurin vaikutuksia.   

Jos haluat tutustua puheenvuoroihin tai palata vielä uudestaan illan tunnelmiin, se onnistuu, sillä kaikki puheenvuorot on taltioitu ja ne löytyvät Facebook-sivullamme Videot-kohdasta: https://www.facebook.com/SuomenWorldVision

Perun Renacerin ohjelman johtaja Celia Cerda kummien kanssa puheenvuoronsa jälkeen. - Kun kerroimme lapsille, että lähdemme Suomeen, he pyysivät lähettämään kummeille paljon halauksia ja pusuja. Kun he kirjoittavat ja piirtävät omille kummeilleen, he eivät ajattele heitä kaukaisina kirjeenvaihtokavereinaan tai rahallisina tukijoinaan vaan perheenjäseninään.