”Wau, sinäkö tiedät jo, mitä aiot opiskella”

Monia World Vision -kummeja mietityttää kummilapsen tulevaisuus: millaiset valmiudet hänellä on edetä elämässä? Onko tuellani tehty riittävästi, jotta lapsen tulevaisuus on turvattu? Perun Andeilla lasten tulevaisuutta selkeyttää Elämänprojekti. Lapset ja nuoret tekevät itselleen suunnitelman, jotta osaavat tehdä oikeita valintoja. 
 
 
Joukko lukiolaisia kuuntelee musiikkia ja rentoutuu Colegio Libertadores de América -koulussa Perun Andeilla. Käynnistymässä on oppitunti, jolla suunnitellaan ja kootaan kunkin oppilaan elämänprojekti-kansioita. 

Elämänprojekti tarkoittaa suunnitelmaa, jonka lapsi tai nuori tekee ja joka auttaa häntä löytämään polun, joka vie kohti ammattia ja toimeentuloa.   Se on nuoren itse kirjoittama kooste siitä, millainen hän on, mitkä ovat hänen vahvuutensa ja mitä hänen tarvitsee tehdä voidakseen opiskella haluamaansa asiaa. Elämänprojekti-kansiota (Proyecto de vida) kirjoitetaan koulutunneilla ja muokataan tarpeen mukaan eri luokkatasoilla. 
 
Työkaluja hyvään elämään
 
Kummilapsia tuetaan monin eri tavoin, jotta heillä olisi riittävästi työkaluja hyvän elämän rakentamiseen. World Vision kiinnittää ravitsemuksen ja terveyden lisäksi huomiota kummilasten koulutukseen ja toimeentuloon.  Elämänprojekti-lähestymistapa auttaa nuoria elämänhallinnassa ja tavoitteiden asettamisessa. Perussa ammatinvalinnanohjaus on otettu mukaan koulujen opetusohjelmaan.
 
Mosoq Ayllun seudulla asuvat Washington, 15, Alejo, 17, Flor, 15, ja Jhanet, 16, ovat tehneet omia kansioitaan viimeiset pari kuukautta.
 
– Elämänprojekti tarjoaa meille näkymiä tulevaisuuteen. Se auttaa meitä tunnistamaan heikkoutemme ja käyttämään oikein vahvuuksiamme, Washington kertoo.

Alejo nyökyttelee ystävänsä vieressä.
 
– Se on saanut meidät ajattelemaan tulevaisuuttamme.
 
Suurin osa näiden lasten vanhemmista kunnioittaa lastensa toiveita jatko-opintojen suhteen. Haastateltavan nelikon vanhemmat ovat suhtautuneet suunnitelmien tekoon pelkästään innokkaasti. 
 
– Kun näytin vanhemmilleni omia suunnitelmiani, he sanoivat, wau, sinäkö tiedät jo, mitä aiot opiskella. Omilla vanhemmillamme ei ollut tällaisia suunnitelmia, kertoo rakennusteknikon urasta haaveileva Flor. 

Myös Jhanetin vanhemmat olivat hämmästyneitä, mutta ylpeitä. 

– He sanoivat auttavansa minua. Haluan opiskella ja saada onnellisen perheen. 
 
Uusia uravaihtoehtoja ja yrittäjyyttä

World Visionin ohjelma-alueilla colegion eli lukion päättävistä nuorista vain muutama prosentti jatkaa yliopistoon ja kymmenen prosenttia ammattikouluun. Ammattikoulun käyneistä vain pari siirtyy työskentelemään valitulla alalla. Loput päätyvät tekemään yksinkertaisia ja usein huonopalkkaisia töitä, joihin ei juuri vaadita koulutusta. 

Tämän vuoksi World Visionin työssä painotetaan nuorten yritteliäisyyden ja yrittäjyyden tukemista. Lisäksi Mosoq Ayllun seudulla toteutetaan yhteistyössä opetusministeriön kanssa kokeilua, joka liittää ammattikoulutuksen ja yrittäjyyden entistä tehokkaammin osaksi kouluopetusta. 

Tarvitaan myös aivan uusia uravaihtoehtoja, sillä monelle alalle, kuten kirjanpitoon ja terveystyöhön koulutetaan jo tarpeeksi tai jopa liikaa nuoria. Jhanet haluaa puolustaa ihmisiä, jotka joutuvat epäoikeudenmukaisesti vankilaan.

– Minulla on kaksi uravaihtoehtoa. Ensinnäkin haluaisin valmistua poliisiksi. Myös vanhempani tulevat minua tässä. Lisäksi haluaisin opiskella oikeustiedettä ja valmistua asianajajaksi. Poliisiksi pääseminen on kuitenkin vaikeaa, sillä palkka on hyvä ja ala suosittu. Lakiopinnot vaativat myös jokin verran alkupääomaa, joten vasta sitten kun olen poliisi, voin jatko-opiskella lakia.

Nuoret suhtautuvat tulevaisuuteensa realistisesti, mutta valoisasti. He ovat erityisen innoissaan kummien tuella toimivasta Pitumarcan nuorten yrittäjyysryhmästä ja muista pienyrittäjyyteen liittyvistä opeista. Erilaiset lisätienestit ovat tarpeen, sillä jatko-opinnot maksavat. Yrittäjyys voi myös tuoda monelle heistä jatkossa toimeentulon. 

Yrittäjyyskärpänen on puraissut myös Washingtonia, jota kiinnostaa yksi tulevaisuuden aloista.

– Suunnitelmissani on opiskella gastronomiaa. Olen pienestä lähtien tykännyt ruoanlaitosta ja autan usein äitiäni. Haluan saada käytännön kokemusta Limassa sijaitsevasta koulusta, jossa opiskelusta täytyy maksaa kuukausittain. Aion onnistua näissä maksuissa, sillä perustan oman pienyrityksen. Minulla on täällä pieni maatilkku, jolla aion kasvattaa hedelmiä. Sen jälkeen aion siirtyä vielä suklaatuotteiden valmistukseen.
 
– Saadut opit ovat auttaneet meitä oikeasti suunnittelemaan yrittäjyyteen liittyviä asioita. Erilaiset World Visionin pitämät työpajat ovat tärkeitä, sillä näitä asioita ei opi koulussa, Washington kertoo.
 
Nuorilla on hyviä muistoja suomalaisista kummeistaan. Washington kertoo saaneensa kummiltaan englanninkielisiä kirjoja ja kirjeen noin kuukausi sitten. Jhanet kirjoittelee kerran tai pari vuodessa.– Olen saanut kummiltani myös suoran rahalahjan. Ostimme sillä minulle sängyn, peiton ja patjan, Jhanet kertoo.