Ex-silpoja Mesania Chepurai: “En koskaan palaisi menneeseen”

Miten ihminen päätyy silpojan ammattiin? Mesani Chepurai kertoo oman tarinansa.

Mesania Chepurai, 71, katsoo puhuessaan suoraan kohti. Asiat menivät niin kuin hänen lapsuudessaan tapana oli.

­ - En pystynyt väistämään kohtaloani. Minut silvottiin, ja jouduin naimisiin 14-vuotiaana. Myöhemmin mieheni otti myös muita vaimoja. Minä synnytin hänelle kolme tytärtä ja kaksi poikaa.

Naisten ympärileikkaus eli oikeammin sanottuna sukuelinten silpominen kuului - ja kuuluu yhä - paikalliseen kulttuuriin.

­ - Kasvoin siihen ajatukseen, että niin pitää toimia. Kun tuli silpomisen aika, kylän tytöille järjestettiin isot juhlat. Se oli normaali käytäntö.

Chepuraista tuli silpoja, koska hän huomasi ammatin tuovan arvostusta kyläläisten keskuudessa. Se oli iso asia naiselle, joka oli aiemmin kokenut olevansa vailla päätäntävaltaa juuri mistään. Silpojana häntä kuunneltiin ja hänen mielipiteillään oli merkitystä.

­ - Olin kunnioitettu nainen. Sain lahjaksi rahaa, tupakkaa, alkoholia ja karjaa. Vaurastuin harjoittamalla ammattiani.

Silpominen kiellettiin Keniassa lailla 2011. Chepurai joutui lopettamaan tuottoisan työnsä pakon edessä. Lopettamiseen vaikutti myös World Visionin sitkeä silpomisen vastainen työ.

­-  Pääsin ilokseni mukaan järjestön koulutuksiin ja sain kuulla silpomisen monista haitoista. En ollut niistä tietoinen. En enää koskaan palaisi menneeseen.

Chepurai viettää nykyään rauhallista elämää kotikylässään Pohjois-Pokotissa Keniassa. Hänen kuntonsa on heikentynyt iän myötä. Varsinaiseen leipätyöhön naisesta ei enää ole. Hän saa elantonsa viljelemällä pientä maa-alaa, jonka omistukseen hän on saanut tukea World Visionilta.

Suomen World Visionin silpomisen vastainen työ keskittyy Kenian Sookiin. Koulutamme entisiä silpojia mm. maanviljelijöiksi, opettajiksi ja yrittäjiksi.

­ - On tärkeää, että silpojat saavat toimentulon jostakin muusta työstä. Se takaa myös sen, että he säilyvät yhteisössään arvostettuina, ohjelmajohtaja Annette Gothóni sanoo.

Kun World Visionin aloitti työn Sookin alueella, 96 prosenttia tytöistä silvottiin. Asenteiden muuttaminen on hidasta ja pitkäjänteistä työtä. Sosiaalinen paine toimia samalla tavalla kuin ennenkin on yhteisöissä suuri.

­-  Tulokset ovat parhaita, kun mukaan saadaan kaikki kyläyhteisön edustajat: isät, pojat, äidit ja tyttäret. Silpomisen haitoista kertominen on tehokas tapa muuttaa suhtautumista. Moni ei todellakaan tiedä, millaisia vaikeuksia silpomisesta seuraa naisen myöhempään elämään, Gothóni sanoo.