Sainkin kaksi kummilasta

Viimekeväiselle kummimatkalle Peruun lähti yhden pojan kummi Suvi Palosaari. Mutta maailman toiselta puolelta palasikin kahden reippaan futarin kummitäti.

Suvi oli matkalle lähtiessään ollut kummina vasta vuoden ajan ja tutustuminen Luis-pojan kanssa oli alkutekijöissään. Luokanopettajana ja pojan äitinä poikien maailma oli Suville tuttua.

- Juuri ennen kummitapaamista sainkin selville, että Luisilla on kaksoisveli, joka ei ole vielä saanut omaa kummia. Puhuimme, että olisi oikein jos Miguel voisi myös tulla tapaamiseen. Ja huomasin kyllä heti, että pojat olivat niin samaa pataa, että päätöksemme oli hyvä.

- Kun he sit­ten ki­pit­ti­vät pi­hal­la mi­nua vas­taan, muis­tin oman poi­ka­ni ja kyy­ne­leet nousivat sil­miini, Suvi muis­te­lee.

Luis oli selvästi arempi kuin kaksoisveljensä, mutta kun pojat olivat yhdessä, he olivat vilkkaita ja iloisia, ja nauttivat, kun saavat jakaa kokemuksen kummivierailusta.

Edellisenä iltana Luis oli ilmoittanut, että hänen hartain toiveensa on pelata jalkapalloa Suvin kanssa.  

- Ja jos Suvi tekee maalin, onnittelisin häntä, oli Luis suunnitellut.

Tapaamispäivänä Suvi sai tutustua myös poikien vanhempiin, joista isä työskentelee taksikuskina ja äiti myy torilla kananpoikia. Vanhemmat kertovat asuvansa koko suvulla ahtaassa pienessä huonokuntoisessa rakennuksessa El Salvadorin slummin vanhassa osassa. Taloa jakaa kaikkiaan 12 henkeä: Luisin ja Miguelin lisäksi heidän serkkunsa ja isoisänsä.

Eniten huolettaa sairastuminen

Perhe tutustui World Visioniin, kun kotiovelle tuli vapaaehtoinen, joka kertoi World Visionin työstä ja siitä, mihin perhe voisi osallistua.

- Lapsillamme oli anemia, josta he ovat nyt parantuneet, koska saimme siihen hoito-ohjeet, hygieniakoulutusta ja rautatabletteja. Olemme myös osallistuneet vanhemmille tarkoitettuun väkivallan vastaiseen hellyyskoulutukseen. Pojat myös pitävät lastentapahtumista, kertoo perheen äiti Paula.

Paula kertoo, että perheen suurimmat ongelmat ovat taloudellisia. Tulot  riittävät juuri ja juuri elämiseen. Seitsemänhenkisen perheen vanhemmat ansaitsevat noin 15 dollaria päivässä.

- Voimme ostaa koulutarvikkeita vain yhdelle lapselle kerrallaan.  Kun Luisin silmälasit menivät kerran rikki, perhe säästi vuoden ennen kuin pysty ostamaan uudet. Perheelle ei kerry säästöjä, kertoo Paola.

Erityisesti äitiä huolestuttaa se, että mitä tapahtuu, jos joku heistä sairastuu. Terveydenhoitoa ei juuri saa, jos ei ole rahaa.

Slummista futistähdeksi

Paulan suurin haave on, että lapset voisivat opiskella ammatin itselleen. Tai olla ammattimaisia jalkapallon pelaajia. Se ei tunnu kovin kaukaiselle. Luisilla ja Miguelilla on jo nyt stipendi jalkapallokouluun. Itse asiassa he saivat stipendejä useisiin jalkapallokouluihin, mutta tämä koulu on ainoa, josta ei tule perheelle mitään kuluja.

Touhukkaan ja tunteikkaan päivän ohjelmaan sopi myös monta futismatsia.  

Luis ja Miguel olivat todella taitavia. He pelasivat varovasti kanssani ja antoivat minunkin tehdä maaleja, Suvi nauroi.

- Pelin jälkeen heitimme yläviitoset ja juttelimme siitä, millainen minä olen ollut lapsena.