Paul antoi katulapsille kodin

Paul, 31, on itsekin entinen katulapsi. Nyt hänen luonaan asuu neljä Ugandan Busian kaduilta pelastettua poikaa, joista Paul ja hänen Hilda-vaimonsa pitävät huolta.

Leveä hymy ja lempeän rauhallinen katse. Käsi, joka nousee hipaisemaan lasta hartioista. Ugandalainen Paul, 31, puikkelehtii neljän pojan kanssa Busian sekasortoisilla kaduilla. Tunnelma on lämmin ja rento. Pojilla on toistuvasti asiaa Paulille, jolla on aikaa kuunnella. Samalla hänen silmänsä skannaavat ympäristöä.

-Varo autoja, Paul sanoo Abdulille, joka seisahtuu välittömästi.

Tilanne on sivustakatsojalle hämmentävä. Paul ohjaa poikaa, joka asui kadulla jo kolmevuotiaana ja taisteli päivittäin säilyäkseen hengissä. Autojen väistelyn luulisi siis olevan 12-vuotiaalla Abdulilla jotakuinkin hallussa. Paul kuitenkin kohtelee häntä kuin ketä tahansa lasta. Pitää huolta, katsoo perään, turvaa kulkutien.

-Asuin itse kadulla koko lapsuuteni. Tiedän, millainen helvetti se on. En ajattele, että kaduille joutuneet lapset ovat karaistuneempia tai aikuisempia kuin muut samanikäiset. He ovat lapsia, ja tarvitsevat tunteen siitä, että joku välittää, Paul sanoo.

Velvollisuus auttaa

Paul ja hänen vaimonsa Hilda ovat antaneet kodin neljälle katupojalle. Abdul, Hillary ja kaksi Juma-nimistä poikaa asuvat nyt turvassa pariskunnan pikkuruisessa talossa. Adoptiopoikien lisäksi Paulilla ja Hildalla on kaksi biologista tytärtä: Jasmin ja Majja. Kun katsoo heidän vaatimatonta asumustaan ja kuulee taloudellisista ongelmista, on pakko kysyä, miksi he ovat päätyneet auttamaan katupoikia.

-Olen orpo ja tiedän, millaista on elää ilman vanhempia, Hilda sanoo ujosti.

-Kun näen katulapsia, minut valtaa suunnaton suru. Haluaisin tarjota kodin ihan jokaiselle. Tunne lähtee syvältä sisältäni. Olen itse päässyt pois kadulta, joten velvollisuuteni on auttaa katulapsia niin paljon kuin vain voin. Nyt on kuitenkin tullut raja vastaan. Meillä ei ole varaa ruokkia enää yhtään useampaa suuta, Paul kertoo.

Huumeita ja väkivaltaa

Hänen oma tarinansa on melkoinen. Katuelämää kesti seitsemänvuotiaasta 21-vuotiaaksi. Yhdeksänvuotiaana hän aloitti huumeiden käytön ja tienestien hankkimisen varastelemalla ja pahoinpitelemällä ihmisiä maksusta. Käänne tapahtui 12-vuotiaana, jolloin hän menetti kolme kaveriaan poliisien luoteihin. Paul pelastui piiloutumalla jätekasaan.

-Silloin tajusin, että seuraavaksi se olen minä, joka kuolee pidätystilanteessa.

Paul säästi tienesteistään sen verran, että sai hankittua itselleen rullaluistimet. Liikunnallinen poika alkoi esiintyä kaduilla ja viihdyttää kulkijoita akrobaattisilla tempuilla. Varastelu ja väkivallanteot jäivät, kun hän huomasi pärjäävänsä esiintymisistä saamillaan pennosilla.

-Nyt haaveenani on liikuntakerhon perustaminen lapsille. Se vaatii kuitenkin niin paljon rahaa, että toistaiseksi se on vain haave, Paul hymyilee.

Lastensuojelu haastavaa

World Vision tukee Ugandan Busian katulapsia muun muassa etsimällä heille turvallisia koteja. Busiassa on myös nuorisotyöllisyysohjelmia, joissa nuoret voivat kouluttautua esimerkiksi kampaajiksi, partureiksi ja pyörätaksikuskeiksi. World Vision ja paikalliset toimijat tekevät yhteistyötä lapsiin kohdistuvien rikosten viemiseksi eteenpäin.

-Pyrimme suojelemaan lapsia monin tavoin, mutta se on haastavaa tässä ympäristössä. Köyhyyttä pakenevia lapsia saapuu rajan yli Keniasta jopa satoja päivittäin. Moni entinen katulapsi on kuitenkin saanut elämänsä raiteilleen saatuaan mahdollisuuden ammattikoulutukseen, World Vision Ugandan ohjelmajohtaja Edward Mugeni sanoo.