Junalla kohti valoisampaa tulevaisuutta

Monille lapsille tulee Yhdysvalloista ensimmäisenä mieleen Disneyland, Hollywood ja kuuluisat näyttelijät. Hondurasilaisille Rosalle, 12, Luisille, 9, ja Estefanylle, 12, Yhdysvallat merkitsee koulutusta, suojaa, turvallisuutta, työmahdollisuuksia ja parempaa tulevaisuutta.

- Amerikkalainen unelma on toivoa paremmasta huomisesta koko perheelle. On paljon ihmisiä, jotka lähtevät tavoittelemaan sitä. Jotkut saavuttavat sen, toiset eivät, sanoo Rosa, 12.

Estefany, 12, käännytettiin rajalla takaisin Hondurasiin. Hänen kohdallaan amerikkalainen unelma ei toteutunut:

- Haluan päästä Amerikkaan. Haluan todella auttaa perhettäni ja haluan oman kodin. Minulla oli vain vähän rahaa, kerjäsin kadulla ruokaa enkä tiennyt missä nukkua. Olin varma, etten tule koskaan enää tapaamaan perhettäni, isoäitiäni, serkkujani, äitiäni, veljiäni ja siskojani.

Luisille, 9, amerikkalainen unelma tarkoittaa toivoa unelmien täyttymisestä:

- Kun ylitin rajan, mielessäni näin kuinka pääsen kouluun, rakennan oman talon ja autan perhettäni.

Meksikosta Yhdysvaltoihin kulkevissa junissa lapset ja muut laittomat siirtolaiset kohtaavat väkivaltaa, salakuljettajia, kidnappauksia ja rikollisjengejä. Etenkin yksin matkustavat lapset ovat täysin ilman turvaa ja valvontaa. He nukkuvat yönsä vieraiden ihmisten keskellä.

Maaliskuussa 2021 Yhdysvaltojen rajalle saapui lähes 19 000 ilman huoltajaa liikkeellä olevaa lasta, mikä on kaikkien aikojen korkein kuukausittainen määrä (CNN).

Rosa, Estefany, Luis ja tuhannet muut lapset eivät ota riskiä vain itsensä vaan koko perheen tulevaisuuden vuoksi.

Hondurasissa jengiväkivalta, työttömyys, koulutuksen puute, köyhyys, hurrikaanit sekä koronan tuomat haasteet ovat syitä siirtolaisuudelle.

Yhdysvaltojen raja on vahvasti politisoitunut. Hallituksen ja poliittisten virastojen välillä on jatkuvaa kitkaa. Muureista, aidoista, rajavartiosta ja karkottamisriskistä huolimatta monet ihmiset ottavat riskin ja hakevat turvapaikkaa paremman tulevaisuuden toivossa. — Muureista, aidoista, rajavartiosta ja karkottamisriskistä huolimatta monet ihmiset ottavat riskin ja hakevat turvapaikkaa paremman tulevaisuuden toivossa.

- Junassa pelkäsimme, että meidät käännytetään takaisin tai pahimmassa tapauksessa meidät olisi voitu tappaa. Pakolaisjunassa oleminen tuntui pahalta, sillä näimme kauheita asioita, kuten kuolemaisillaan olevia ihmisiä. Palasimme puoli vuotta sitten takaisin Hondurasiin ja rakennamme nyt taloamme hurrikaanien tuhojen jälkeen, kertoo Luis.

Kaiken kokemansa jälkeen Luis uskoo kuitenkin parempaan tulevaisuuteen ja muutokseen Hondurasissa.

Andy ja hänen perheensä menettivät kaiken omaisuutensa Eta- ja Iota-hirmumyrskyissä. He saivat hurrikaanin aikana suojaa hätäkeskuksesta.

Jotta lasten ei tarvitsisi lähteä vaaralliselle matkalle kohti Yhdysvaltoja työmme Hondurasissa keskittyy lastensuojeluun, toimeentulon parantamiseen, koulutukseen ja nuorten työllistymiseen. Perustamme alueelle myös lapsiystävällisiä tiloja, joissa lapset saavat olla lapsia: leikkiä, saada psykososiaalista tukea, huolenpitoa ja huomiota.