Kummiuden myötä Saru tuntee itsensä arvostetuksi

Saru, kunnianhimoinen nuori nepalilaistyttö, koki omakohtaisesti, miltä tuntuu, kun joku uskoo häneen niin, että hän pääsee toteuttamaan itseään. 

Saru syntyi ja kasvoi köyhässä, haavoittuvassa perheessä, jossa molemmat vanhemmat työskentelivät päiväpalkalla mattotehtaassa. Perheen oli vaikea tulla toimeen heidän niukilla ansioillaan. Vaikka Saru unelmoikin paremmasta tulevaisuudesta, se näytti epätodennäköiseltä, kunnes hän kuusivuotiaana pääsi World Visionin kummiohjelmaan.

Kummius antoi uuden alun 

Ensimmäistä kertaa Saru saattoi toivoa ja kuvitella paremman tulevaisuuden. Vanhemmat, jotka vaivoin saivat kustannettua kaksi ateriaa päivässä, saivat pienen yritystuen kummiohjelmasta, ja ryhtyivät myymään kärrystä chatpatea, mausteista ja kirpeää nepalilaista välipalaa. 

Sarun isä jatkoi palkkatyötään, ja äiti pyöritti yritystä ja alkoi myydä chatpatea paikallisella torilla joka viikko. Kun liiketoiminta kasvoi, isäkin lopetti työnsä ja siirtyi yritykseen. Nyt kärrystä myydään useampia ruokalajeja. Joka päivä he kuljettavat kärrynsä torille ja kouluihin ja myyvät ruokaa. Nyt he ansaitsevat kunnon palkkaa. 

- Olin päättänyt lopettaa opintoni 10. luokkaan, koska rahatilanteemme oli huono. Mutta ruokakärry paransi perheemme taloutta ja saatoin jatkaa koulunkäyntiä, Saru kertoi. 

Nyt Saru suorittaa kaupallista tutkintoa. 

- Olen ainoa perheessäni, jolla on ylemmän asteen koulutus, ja koko perhe on minusta ylpeä. Vanhempani haluavat minun jatkavan opintojani, koska heillä on nyt varaa tukea minua. Ruokakärrymme tuottaa hyvin, ja me voimme jopa saada rahaa säästöön, Saru kertoo ylpeänä.

”Luultavasti olisin jo naimisissa” 

Saru uskoo, että kummiohjelmaan pääsy muutti hänen elämänsä. 

- Minulla ei olisi ollut kyllin itseluottamusta, ellei World Vision olisi tullut yhteisöömme. Luultavasti olisin jo naimisissa. Toivon, että voin tehdä paljon tulevaisuudessa, Saru lisää. 

Nyt 20-vuotias Saru työskentelee johtajana Nari Bikas Sanghissa (NBS), Nepalin World Vision kumppanuusjärjestössä. Hän on saanut lastensuojelukoulutusta, joten hänen päätehtävänsä on tunnistaa ja raportoida lastensuojelurikkomukset, lapsiavioliitot tai muut lapsille aiheutetut vahingot. Vertaiskouluttajana hän pitää nuorille tytöille ja pojille rupantaran-kursseja ja opettaa heille erilaisia elämäntaitoja. Hän on myös mukana World Visionin SKYE-kerhossa (Nuorten voimaantuminen tietojen ja taitojen kautta) sekä yhteisötason valistustyössä lapsiavioliittoja ja lapsityötä vastaan.

Hyvä kiertämään yhteisöön 

Koronapandemian alettua hän on opettanut yhteisönsä asukkaille oikeanlaista käsienpesua ja hygieniaa virukselta suojautumiseksi. Hän on hyödyntänyt sulkutilaa katsomalla YouTube-videoita oppiakseen ompelemaan maskeja ja Etelä-Aasian maissa tyypillisiä kurta surwal -asuja. 

Rohkaistakseen nuoria tyttöjä ja poikia pysymään kotona, käyttäytymään turvallisesti ja tekemään hyödyllisiä asioita koronaviruksen aikana, Saru postaa videoita omista tekemisistään osoittaakseen, kuinka hän käyttää aikaansa oppiakseen ja kehittyäkseen sulkutilan aikana. 

- Opettelen mielelläni uutta ja jaan oppimaani ystävilleni ja yhteisön nuorille. Uskon, että pienet tekomme voivat osoittautua tärkeäksi panokseksi maamme kamppailussa koronavirusta vastaan, Saru sanoo.

Uusi muutoksen ja arvokkuuden maailma 

Sarun kummius päättyi vuonna 2019. Hän nautti ohjelmiin osallistumisesta sekä kummille piirtämisestä ja kirjoittamisesta. Kummiuden viimeinen päivä merkitsi uutta alkua nuoren naisen elämälle. Naisen, joka haluaa kouluttautua ja edistää yhteisönsä kehittymistä. 

- En koskaan uskonut, että voisin puhua ja esiintyä luontevasti. Sain opetusta, ja nyt voin opettaa ja johtaa oman yhteisöni nuoria. World Vision on muuttanut elämän. Ihmiset täällä ovat alkaneet tuntea minut. Kuulun alhaiseen kastiin, mutta ihmiset puhuttelevat minua sanalla ´Miss´, jolla ilmaistaan kunnioitusta naisille, Saru kertoo muutoksista.