Tanssi on turvapaikkani

Taidetta, kauneutta, liikettä, kulttuuria, vapautumista. Tanssi voi olla monia eri asioita. Ecuadorilaiselle kummilapselle Danielille, 17, tanssi on turvapaikka sekä keino lisätä yhteisöllisyyttä ja välittää perinteitä eteenpäin tuleville sukupolville.

Kun Daniel oli kahdeksan, hänen isänsä hylkäsi perheen. Danielin tarina on esimerkki siitä, kuinka tanssi ja kummiohjelman tuki voi mahdollistaa uuden suunnan elämässä.

- Tanssi on turvapaikkani. Se on yhdistänyt ja auttanut perhettäni [isäni lähdön jälkeen]. Tanssin kautta voin olla yhteydessä ihmisiin. Kun tanssin, unohdan kaikki murheeni.

Daniel löysi tanssin World Visionin kummiohjelman tuella. Tanssin avulla hän pystyy käsittelemään haastavia asioita ja se on auttanut häntä kasvamaan vahvaksi nuoreksi mieheksi.

Daniel on kokenut omakohtaisesti sen, kuinka köyhyys voi vaikuttaa itsetuntoon ja oman identiteetin muodostumiseen. Köyhyydessä eläville lapsille voi syntyä olo, että he ovat arvottomia ja merkityksettömiä. Danielin äiti, ompelijayrittäjä, muistelee joutuneensa taistelemaan päivittäin, että sai kolmelle lapselleen ruokaa ja katon pään päälle.

Kummiohjelman avulla Daniel löysi rakkauden musiikkia ja tanssia kohtaan.

Nyt hän vetää yhteisössään tanssiryhmää, joka esiintyy muun muassa paikallisilla festivaaleilla. Daniel kertoo, että hänen tanssiryhmänsä pyrkii välittämään Andien kulttuuria tuleville sukupolville. Lisäksi he haluavat voimaannuttaa ja yhdistää köyhiä perheitä yhteisössään.

- Tanssiryhmäni tarkoittaa rakkautta ja kunnioitusta yhteisöäni ja kulttuuriani kohtaan. Tanssin kautta esi-isiemme perinteet voivat jatkua myös uusien sukupolvien keskuudessa.

Tanssiryhmän lisäksi Daniel johtaa yhteisössään nuorisoryhmää, joka opettaa lapsille heidän oikeuksiaan. He opettavat lapsille esimerkiksi sitä, kuinka suojautua hyväksikäytöltä, joka on alueella yleistä.

Danielilla ja hänen perheellään menee nyt paremmin, ja he ovat luottavaisia tulevaisuuden suhteen koronapandemiasta huolimatta. Vaikka tällä hetkellä tanssiryhmän harjoitukset ovat peruttu ja opiskelu tapahtuu virtuaalisesti, Daniel on silti toiveikas.

Kun muu maailma alkaa nyt arvioimaan koronapandemian vaikutuksia, Daniel pyrkii suuntaamaan katseensa tulevaisuuteen ja yhteisönsä vahvuuksiin.

- Naapurustoni on hyvin yhteisöllinen ja kannustava. Se on kaunista. Haluan, että minusta tulee isona sosiaalityöntekijä, joka auttaa muita ja työskentelee erityisesti lasten, teinien ja nuorten aikuisten kanssa, jotta heidän oikeutensa toteutuvat ja he tuntevat olevansa turvassa.