10-vuotias Doeurn hymyilee kuvassa. Hän sai ruokaa World Vision Cambodian hätäruokatukipaketista

Kaksi lautasellista riisiä!

Oman kummin ansiosta 10-vuotias Doeurn sai itselleen koronalta suojaavan maskin, ja saa nyt mennä täydellä vatsalla nukkumaan – ensimmäistä kertaa elämässään. 

Kolmasluokkalaisen kambodzalaisen Doeurnin elämä ei ole ollut helppoa. Hänen äitinsä Sum on ainoa aikuinen, elättäjä, tukija Doeurnille ja hänen kahdelle veljelleen. 

- On vaikeaa olla samaan aikaan äiti ja isä. Se on niin suuri vastuu, sanoo Sum-äiti. 

Koronan takia Sum on joutunut ponnistelemaan entistä enemmän suojellakseen poikiaan  

- Maski on kalliimpi kuin kilo riisiä. Siihen minulla ei ollut varaa, Sum toteaa. 

Doeurn perheineen sai hätäpakkauksen ruokaa, joka auttoi heitä selviämään koronapandemiasta.
Doeurn perheineen sai hätäpakkauksen ruokaa, joka auttoi heitä selviämään haastavista ajoista koronapandemian aikana.

Ojasta allikkoon 

Pandemia on työntänyt heidät aivan selviämisen äärirajoille, koska Doeurnin perhe oli ennestään tiukilla. Köyhyys ja nälkä ovat olleet aina läsnä 10-vuotiaan Doeurnin elämässä. 

Hänellä on varhaisia muistoja pienestä vuokrahuoneesta Thaimaan rajalla sijainneesta kaupungista, jossa pojat olivat silloin, kun Sum teki pitkää päivää tehtaassa.  

Sum kävi töissä ansaitakseen rahaa, mutta silti hänellä ei ollut varaa ostaa lapsille ravitsevaa ruokaa, joten pojat olivat usein sairaana, eikä hänellä ollut varaa laittaa heitä kouluun. Sum lopetti työnsä tehtaassa ja alkoi työskennellä lastenhoitajana, jotta hän olisi lähempänä lapsiaan ja ompeli illalla vaatteita ansaitakseen rahaa. Mutta talous oli tiukilla, varsinkin kun hänen oma isänsä sairastui, ja Sum joutui maksamaan hoidosta.  

Sum ja pojat muuttivat takaisin maaseudulle auttaakseen isän hoidossa, mutta valitettavasti hänen isänsä ei toipunut. Hänen kuoltuaan perheellä ei ollut mitään paikkaa, minne mennä. He pystyttivät suojan kaupungin laidalla sijaitsevalle joutomaalle.  Sumista näytti, että heidän elämänsä oli vajonnut alimmilleen, mutta huonompaa oli vielä tulossa. 

- Olin toivoton ja mietin itsemurhaa, koska minulla ei ollut mitään muuta kuin kolme poikaa, Sum toteaa. 

En saanut unta, koska tiesin että muutamassa päivässä riisi loppuisi, eikä minulla ollut yhtään rahaa uuden ostamiseen.

Sum

10-vuotiaan Doeurnin äiti

Korona vei viimeisenkin toimeentulon 

Lopulta Sum sai kausityötä riisipellolta, ja sai lähetettyä pojat ensimmäistä kertaa koulun. Sitten iski koronapandemia. Rajat sulkeutuivat, ja maan elintarvikevienti pysähtyi yhdessä yössä. Sum jäi työttömäksi. 

- En saanut unta, koska tiesin että muutamassa päivässä riisi loppuisi, eikä minulla ollut yhtään rahaa uuden ostamiseen. Söimme vähemmän, jotta ruokaa jäisi seuraavaksikin päiväksi, kertoo Sum.  

Doeurn ja veljet etsivät ruokaa läheisestä metsästä, mutta sekään ei riittänyt. Kaiken lisäksi koronan uhka oli jatkuvasti läsnä: Sumilla ei ollut varaa ostaa perheelle maskeja suojaamaan virukselta, eikä rahaa hoitoon, jos he sairastuisivat. 

Oman kummin saaminen muutti kaiken 

Mutta Douernin ja Sumin tarina muuttui ratkaisevasti sinä päivänä, kun poika sai kummin. Silloin heillä oli toivoa ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. 

- Meillä oli ruukussa aivan viimeinen riisiannos, juuri riittävästi puuroon, kun saimme ruokaa World Visionilta, Sum. 

Kummien ansiosta Douern ja muut yhteisön lapset saivat hätäpakkauksen ruokaa, jossa oli 25 kiloa riisiä, nuudeleita, säilykekalaa, suolaa, soijakastiketta ja kasviöljyä. He saivat myös maskit ja koulutusta koronalta suojautumiseen. 

- Syön kaksi lautasellista riisiä, Douern kertoo nyt onnellisena.  

Ensimmäistä kertaa Sum ja pojat saavat tarvitsemaansa apua, ja näkevät toivoa tulevaisuudessa. He ovat perustaneet kasvimaan, josta saa jatkuvasti terveellistä ruokaa omaan käyttöön ja ylimääräistä myytäväksi.  

- Me selviämme tästä, sanoo Sum. 

World Visionin henkilökunta toi Doeurnin perheelle ruoka-apua, joka auttaa heitä selviämään koronapandemiasta.

Lue lisää