Kummilapsi Nahomy on yhteisönsä tukipilari

- Haluan isona lääkäriksi ja aloittaa ensimmäisen klinikan kotiyhteisössäni, 13-vuotias hondurasilaistyttö vastaa luottavaisena. 

Unelman saavuttaminen ei ole helppoa. Nahomy asui isovanhempiensa maatilalla kuusi vuotta sen jälkeen, kun isä muutti muualle töihin. Kun isä oli poissa, tyttö oppi kasvattamaan mansikoita, korianteria ja kurpitsoita. Hän seurasi, kun isoisä pudotti kypsiä sitruunoita puista, ja oppi tältä korjaamaan kahvisatoa. 

World Visionin lastensuojeluhankkeen kautta Nahomy oppi muutakin tärkeää. 

- Koulutus tarkoittaa sitä, että voin huolehtia perheestäni ja yhteisöstäni, erityisesti isovanhemmistani ja isästä, jotka ovat uhranneet niin paljon minun takiani, Nahomy kertoo. 

Toivoksi muille 

Oman taustansa vuoksi hän tuntee myötätuntoa lasten sosiaalisia ja hengellisiä tarpeita kohtaan. Kun isä palasi, tytär sai voimaa perheen rakkaudesta ja halusi tehdä töitä muiden eteen. 

- Sitten innostuin pyrkimään nuorten pormestariksi. Ehdokkaita oli kolme, kaikki tyttöjä, ja minä olin nuorin. Kiersimme kampanjoimassa alueen kouluissa. Isä kuljetti minua autolla, Nahomy kertoo. 

Kova työ palkittiin, hän sai kaksi kertaa enemmän ääniä kuin toiset ehdokkaat, ja 13-vuotiaana hän kantaa nuorten pormestarin virkaan kuuluvaa nauhaa. 

Yhteisön vahvistamista muita auttamalla 

Nahomy toimii lasten oikeuksien puolestapuhujana ja yhteisön organisaattorina. Hän kamppailee lapsiavioliittoja ja teiniraskauksia vastaan. Kun lapset keskeyttävät koulun, hän menee kunnallisen lastensuojeluvirkailijan kanssa keskustelemaan vanhempien kanssa ja miettimään ratkaisuja yhdessä. 

Perheen rakkauden ja kummin, opettajien ja ohjaajien tuen vahvistamana hän jatkaa muutoksen tuomista omaan yhteisöönsä. 

- Olen ollut kummilapsi neljä vuotta. Minusta on mukava saada kirje. Kummit kysyvät, mitä haluan elämässäni tehdä ja antavat ideoita tulevaan, Nahomy päättää.