Mitchell, 12, käy kuudetta luokaa slummikoulussa. Hän asuu kahdeksanvuotiaan siskonsa ja äitinsä kanssa läheisessä hökkelissä.
– Äidillä ei ole vakituista työtä, joten hänen on vaikea maksaa koulumaksujani. Rukoilen, että saan jatkaa opiskelua, sillä minusta on ihanaa oppia uusia asioita.
Mitchell kärsii päänsäryistä parakin huonon ilmanlaadun takia.
– Siellä on todella ahdasta. Istumme ihan kiinni toisissamme, ja usein on vaikea keskittyä.
Mitchellin koulupuvun hiha on ratkennut repaleiseksi. Hän sormeilee irronneita lankoja ja kertoo haaveilevansa yliopisto-opinnoista.
– Unelmissani ohjaan jonakin päivänä isoa lentokonetta. Haluaisin pilotiksi, jotta voisin katsoa maailmaa ylhäältä päin.
Abi, 13, haluaisi isona lääkäriksi. Syykin on selvä.
– Lääkärinä voin auttaa slummin ihmisiä, erityisesti lapsia. Lisäksi haluaisin työskennellä huumeidenkäyttäjien parissa. Täällä slummissa on paljon huumeita.
Abdi asuu Korogochossa kahden veljensä kanssa. Äiti on pojan kertoman mukaan kateissa ja työtön isä piipahtelee silloin tällöin kotona. Abdi tulee joka päivä kouluun, sillä se on hänen turvapaikkansa.
– Tarvitsemme apua koulun remonttiin. Kun se on valmis, voimme opiskella pelkäämättä katon romahtamista
Barack, 12, kertoo, että hänen on vaikea hengittää väliaikaisessa parakkirakennuksessa.
– Koulu on pahaksi terveydelle. Haju on kauhea. Kun sataa, joudumme nostamaan jalat ylös, kun sade ja likavedet valuvat luokkamme lattialle.
Barackin perheeseen kuuluu aikuinen isoveli ja äiti. Rahaa koulumaksuihin ei ole, mutta koulu ei ole käännyttänyt oppimishaluista poikaa pois. Nuorukaisen haaveet ovat suuria.
– Teen kaikkeni, että saan jatkaa opintoja ja valmistun jonakin päivänä kirurgiksi. Haluan auttaa sairaita vaikka ilmaiseksi