Nämä lapset ansaitsevat parempaa

Korogochon slummin lapset opiskelevat parakissa, jonka olosuhteet ovat epäinhimilliset. – Luokassa on usein vaikea hengittää, Mitchell, Abdi ja Barack kertovat.

Satakunta lasta istuu kiinni toisissaan ja toistaa kuuluvalla äänellä englanninkielisiä lauseita opettajansa perässä. Rosemary Nuru on toiminut opettajana Korogochon slummikoulussa yli 10 vuotta. Hän ei säästele sanojaan.

– Olemme väliaikaisissa tiloissa, koska koulurakennus meni niin huonoon kuntoon. Katosta ja seinistä alkoi irtoilla palasia, ja lopulta katon todettiin olevan romahtamisvaarassa. Nyt lapset joutuvat opiskelemaan täällä parakissa epäinhimillisissä olosuhteissa. On ahdasta, koko rakennus vuotaa ja seinän takana on yleinen käymälä, josta valuu jätöksiä luokan lattialle.

Ruoka avainasemassa

Slummikoulun tärkeänä tehtävänä on ollut tarjota lapsille ruokaa. Parakeissa ei pystytä valmistamaan aamupuuroa, joten koulusta katosi useita kymmeniä oppilaita heti väliaikaisiin tiloihin siirtymisen jälkeen.

– Sydämeni särkyy, kun ajattelen lapsia, jotka ovat olleet riippuvaisia aamupuurosta. Moni heistä etsii nyt aamupalansa jätteiden seasta, Nuru sanoo.

Slummikoulussa on oppilaita noin 250 ja opettajia yhdeksän. Henkilökunta ponnistelee pystyäkseen järjestämään lapsille pienen lounaan. Se on onnistuttu tarjoamaan vielä toistaiseksi vanhan koulurakennuksen keittiössä.

- Lapset eivät tule kouluun, jos ruokaa ei ole tarjolla. Eiväthän he edes jaksa opiskella, jos eivät saa ravintoa, Nuru toteaa.

”Meillä on upeita oppilaita”

Opettajat ja oppilaat odottavat kiihkeästi vanhan koulurakennuksen remontin valmistumista. Toiveena on saada vakavat puutteet korjattua, lisää tilaa ja ehkäpä jopa pieni leikkialue koulun ulkopuolelle.

Rosemary Nuru sanoo olevansa kiitollinen jokaisesta slummikoululle osoitetusta lahjoituksesta.

– Meillä on upeita ja fiksuja oppilaita, jotka ansaitsevat parempaa. Heillä on kaikki edellytykset opiskella, jos he vain saavat siihen inhimilliset puitteet. Monilla on vaikeuksia koulumaksuissa, mutta olemme pitäneet koulun ovia auki myös varattomille lapsille. Slummienkin lapsilla pitää olla oikeus oppimiseen ja toivoon paremmasta tulevaisuudesta

Mitchell, 12, käy kuudetta luokaa slummikoulussa. Hän asuu kahdeksanvuotiaan siskonsa ja äitinsä kanssa läheisessä hökkelissä.

– Äidillä ei ole vakituista työtä, joten hänen on vaikea maksaa koulumaksujani. Rukoilen, että saan jatkaa opiskelua, sillä minusta on ihanaa oppia uusia asioita.

Mitchell kärsii päänsäryistä parakin huonon ilmanlaadun takia.

– Siellä on todella ahdasta. Istumme ihan kiinni toisissamme, ja usein on vaikea keskittyä.

Mitchellin koulupuvun hiha on ratkennut repaleiseksi. Hän sormeilee irronneita lankoja ja kertoo haaveilevansa yliopisto-opinnoista.

– Unelmissani ohjaan jonakin päivänä isoa lentokonetta. Haluaisin pilotiksi, jotta voisin katsoa maailmaa ylhäältä päin.

Abi, 13, haluaisi isona lääkäriksi. Syykin on selvä.

– Lääkärinä voin auttaa slummin ihmisiä, erityisesti lapsia. Lisäksi haluaisin työskennellä huumeidenkäyttäjien parissa. Täällä slummissa on paljon huumeita.

Abdi asuu Korogochossa kahden veljensä kanssa. Äiti on pojan kertoman mukaan kateissa ja työtön isä piipahtelee silloin tällöin kotona. Abdi tulee joka päivä kouluun, sillä se on hänen turvapaikkansa.

– Tarvitsemme apua koulun remonttiin. Kun se on valmis, voimme opiskella pelkäämättä katon romahtamista

Barack, 12, kertoo, että hänen on vaikea hengittää väliaikaisessa parakkirakennuksessa.

– Koulu on pahaksi terveydelle. Haju on kauhea. Kun sataa, joudumme nostamaan jalat ylös, kun sade ja likavedet valuvat luokkamme lattialle.

Barackin perheeseen kuuluu aikuinen isoveli ja äiti. Rahaa koulumaksuihin ei ole, mutta koulu ei ole käännyttänyt oppimishaluista poikaa pois. Nuorukaisen haaveet ovat suuria.

– Teen kaikkeni, että saan jatkaa opintoja ja valmistun jonakin päivänä kirurgiksi. Haluan auttaa sairaita vaikka ilmaiseksi

Korogochon slummikoulu

• Kenian pääkaupungin Nairobin itäosassa sijaitsee Korogochon slummi. Pienellä 1,5 neliökilometrin alueella asuu noin 200 000 ihmistä.
• Korogochon slummissa toimi aikoinaan paikallisten itseoppineiden kätilöiden ryhmä, joka auttoi äitejä kotisynnytyksissä ja huolehti hylätyistä ja orvoista lapsista.
• Kätilöt perustivat World Visionin tuella koulun, jossa orvot ja vähävaraiset lapset saavat oppituntien lisäksi turvaa, huolenpitoa ja ruokaa.
• Nykyään slummikoulussa on noin 250 oppilasta. Koulu on taloudellisissa vaikeuksissa puuttuvien koulumaksujen takia.
• Romahtamisvaarassa oleva koulurakennus on suljettu remontin ajaksi. Seinärakenteet ja katto vaativat pikaista korjausta. Lapset on siirretty opiskelemaan ahtaisiin parakkeihin, joiden olosuhteet ovat epäinhimilliset.
• Koronavirusrajoitusten takia lapset ovat jääneet pois koulusta.