kongolaisnuori istuu tuolissa kotinsa edessä

Orpo pakolaislapsi haluaa isona opettajaksi

Jean on 16-vuotias teini. Sen sijaan, että hän haaveilisi merkkivaatteista ja suunnittelisi tulevaa viikonloppua, hän elää arkeaan yksin pakolaisleirillä. Onneksi leirin vapaaehtoiset ovat hänen ja 2 500 muun hänen kaltaisensa orpolapsen tukena.  

16-vuotias kongolainen Jean Mborikinaho on menettänyt elämässään lähes kaiken. Levottomuuksien takia Jeanin perhe muutti Dungun kylästä Kongon demokraattisesta tasavallasta Etelä-Sudanin rajalle, ja lopulta Makpandun pakolaisleiriin vuonna 2008. 

- Minusta huolehtineet isoäitini ja setäni toivat minut pakolaisleiriin, kun olin vain 4-vuotias. Äitini kuoli, kun olin vauva, eikä kukaan tiedä, kuka isäni on. Isoäiti sanoi, että jätimme kotimme levottomuuksien ja sieppausten takia. Sillä alueella ei ollut lapsille kouluja, terveyspalveluja tai vettä, Jean kertoo taustastaan.  

Hän turvautui arjessaan isoäitiinsä ja setäänsä, eikä koskaan uskonut joutuvansa eroamaan heistä, mutta he molemmat kuolivat vuonna 2019. Jean on nyt peruskoulun viidennellä luokalla, ja suhtautuu toiveikkaasti elämään kaiken kokemansa jälkeenkin. 

- Pakolaisleirissä koulunkäynti on ilmaista, saan terveyspalveluja ja ruokaa. Olen kiitollinen. Saan elää rauhassa ympärilläni olevien ihmisten kanssa, hän sanoo. 

Jean pitelee kirjaa kädessään ja hänellä on purppura paita
Jean on päättänyt toteuttaa unelmansa koulutuksen avulla.

Oman onnensa varassa 

Arviolta puolet Etelä-Sudanin Makpandun pakolaisleirissä olevista noin 5 000 pakolaisesta on Jeanin kaltaisia lapsia, joka vanhempansa menetettyään huolehtivat itsestään.  

- World Vision pystyttänyt heitä varten erilaisia suojarakenteita, kuten vapaaehtoisten ryhmiä ja lastensuojelukomiteoita, jotka seuraavat perheistään eroon joutuneiden, yksinäisten ja vammaisten lasten tilanteita, sanoo Orach Godfrey Otobi, World Visionin projektijohtaja. 

Komitea kuulostaa hienolta sanalta, ja tärkeitä ovat myös heidän tehtävänsä.  

- Nämä komiteat seuraavat lasten oikeuksien toteutumista, ja huolehtivat parhaansa mukaan siitä, että lasten konkreettiset ja psykososiaaliset tarpeet tulevat täytetyiksi. Ne huolehtivat siitä, että Jeanin kaltaiset lapset saavat tukea, jotta he voivat elää normaalisti leirissä, saavat tarvitsemansa palvelut kuten ruoka-apua, koulutusta, terveydenhoitoa ja psykososiaalista tukea, Orach Godfrey Otobi kertoo toiminnasta.  

World Vision perusti kummien tuella leiriin myös lapsiystävällisen tilan, jossa lapset saavat kehittää liikunnallisia ja sosiaalisia taitojaan ja tietojaan. Lapsia autetaan ilmaisemaan tunteitaan piirustusten, laulujen, tarinoiden, tanssin ja leikkien kautta.  

Jean Mborikinaho
Haluan tulla opettajaksi, jotta voin rohkaista kaltaisiani lapsia. Mutta pelkään että korona saattaa vaikuttaa unelmaani.

Jean Mborikinaho

16-vuotias kongolainen

Korona uhkaa tulla unelman tielle 

- Joskus olen yksinäinen. Yritän valmistaa oman ruokani koulun jälkeen. Haluan palata kotimaahani, mutta en edes tiedä mistä olen kotoisin, Jean kertoo arjestaan ja toiveistaan. 

Jean on huolissaan siitä, että pandemia vaikuttaa hänen tulevaisuuteensa. 

- Haluan tulla opettajaksi ja kertoa tarinani rohkaistakseni kaltaisiani lapsia. Mutta pelkään että korona saattaa vaikuttaa unelmaani. Korona on sulkenut koulun ja vaikuttanut koulunkäyntiini. Tulevaisuuteni on uhattuna, enkä tiedä, milloin oppitunnit jatkuvat. Ajattelen, että koulu on korvannut menettämäni äidin ja isän, ja ilman koulua menetän tulevaisuuteni, Jean päättää tarinansa.  

Poika purppurassa paidassa pyöräilee pakolaisleirillä

Lue lisää