Evaline-tyttö istuu pyörätuolissa juttelemassa äitinsä kanssa
20.6.2022

Vammaistyö on ihmisoikeustyötä

Kuvassa: Evaline (vas.) perheineen asuu Omugon pakolaisalueella Ugandassa.

Monissa maissa vammaisten asema on heikko, eikä heidän tarpeitaan osata aina huomioida humanitaarisessa työssäkään. Vuodesta 2014 lähtien Suomen World Vision on tehnyt ulkoministeriön humanitaarisella rahoituksella vammaiset huomioivaa vesi- ja sanitaatiotyötä.

Maailmassa on arviolta miljardi eri tavoin vammaista ihmistä. Erityisesti katastrofi- ja konfliktialueilla vammaisten asema on usein heikko, ja monilla heistä on vaikeuksia saada tarvitsemaansa apua ja suojaa. Humanitaarisessa työssäkään vammaisten tarpeita ei aina osata riittävästi huomioida.

Suomen World Vision on tehnyt vammaiset huomioivaa vesi- ja sanitaatiotyötä ulkoministeriön humanitaarisella rahoituksella yli kahdeksan vuoden ajan. Projektit ovat olleet silmiä avaavia myös esimerkiksi muille avustusjärjestöille, YK:n alaisille toimijoille ja paikallishallinnoille, kertoo Suomen World Visionin humanitaarisen avun ja julkisen rahoituksen päällikkö Miikka Niskanen.

– Olemme pystyneet näyttämään mallin, että tehkää näin, tämä toimii. Aika monesti keskustelu ihmisoikeuksista pyörii metatasolla ja viitataan kansainvälisiin sopimuksiin ja suosituksiin. Harvemmin näytetään sitä ruohonjuurikonkretiaa, kuinka ne asiat tehdään, Niskanen sanoo.

Projekteja useissa maissa

Suomen World Vision on yksi seitsemästä Suomessa toimivasta järjestöstä, jotka saavat ulkoministeriön humanitaarista rahoitusta. World Visionille ulkoministeriö on myöntänyt humanitaarista rahoitusta vuodesta 2014 lähtien. Niskasen mukaan rahoituksella on toteutettu vuoden mittaisia hankkeita Ugandassa, Keniassa, Irakissa, Ruandassa ja Burundissa. Vuoden 2022 hanke toteutetaan Bwagirizan pakolaisleirillä Burundissa, jossa asuu kongolaisia pakolaisia.

Vammaisten ääni kuuluviin

Hankkeitten tavoitteena on parantaa pakolaisalueiden ja paikallisyhteisöjen vesihuoltoa ja sanitaatiota. Erityisesti huomioidaan se, että vesipisteet ja käymälät soveltuvat eri tavoin ammaisten ihmisten itsenäiseen käyttöön. Esimerkiksi luiskat ja kaiteet helpottavat monien asiointia. Monissa maissa vammaisia syrjitään ja heidän omaisensakin saattavat hävetä heitä. Sama kohtelu toistuu usein myös pakolaisalueilla. Siksi Niskanen pitää erityisen tärkeänä vammaisten ihmisten voimaannuttamista projektien aikana.

– Vammaisia kuullaan ja heidät otetaan mukaan suunnittelemaan, toteuttamaan ja arvioimaan meidän projektejamme. Se aivan selvästi vahvistaa heidän omanarvontuntoaan ja on myös muuttanut muiden ihmisten suhtautumista vammaisiin näillä pakolaisalueilla. Mielestäni tämä on myös ihmisoikeustyötä.

Määrä on alilaskettu

Ulkoministeriön humanitaarisella rahoituksella toteutetuista World Visionin vesi- ja sanitaatioprojekteista on tähän mennessä hyötynyt 340 000 ihmistä, joista noin 16 600 on vammaisia.

Niskasen mukaan yksi työn suurimmista haasteista on selvittää, kuinka paljon ja millä tavoin vammaisia ihmisiä kohdealueella todellisuudessa asuu, sillä maiden virallisissa tilastoissa vammaiset on usein alilaskettu.

– Jos heitä ylipäänsä on laskettu, usein vain liikuntavammaiset on huomattu, eikä ole ymmärretty, että on myös esimerkiksi kommunikaatio-, aisti- ja kehitysvammaisia. Varsinkin kehitysvammaiset usein alilasketaan

Syrjintä on vähentynyt

World Vision käyttää työssään niin kutsuttua vammaisuuden sosiaalista mallia, jossa tavoitteena on pyrkiä poistamaan esteitä vammaisten ihmisoikeuksien ja tasavertaisen osallisuuden toteutumisen tieltä.

Niskasen mukaan olennaista on, että vammaisiin ei suhtauduta voimattomina, autettavina poloisina eikä niin, että heidät pitäisi ikään kuin korjata, jotta he voisivat soveltua muiden keskuuteen.

– Pyrimme ymmärtämään, mitä vammaisten ihmisten osallisuuden ja osallistumisen esteet ovat. Usein ne ovat fyysisiä, mutta on myös institutionaalisia esteitä, jotka liittyvät vaikkapa lainsäädäntöön tai järjestöjen toimintapolitiikkoihin, joissa vammaisia ei huomioida. Kaikkein hankalimpia ovat asenteelliset esteet.

Työ on tuottanut tulosta. Projektien loppuhaastatteluissa valtaosa vammaisista kertoo syrjinnän vähentyneen ja asemansa yhteisössä parantuneen.

– Työmme on laajentunut suuntiin, joita en olisi osannut arvatakaan. Esimerkiksi Ugandassa Adjumanin piirikunnassa paikallishallinto on seurannut työtämme ja päättänyt, että tästä lähtien julkinen, Ugandan hallituksen siellä tekemä vesi- ja sanitaatiotyö tulee olemaan samalla tavalla vammaiset huomioivaa.

Kuka

  • Miikka Niskanen
  • Suomen World Visionin humanitaarisen avun ja julkisen rahoituksen päällikkö
  • Työskennellyt yli 30 vuotta vammaistyön parissa ja ollut mukana vetämässä ja kehittämässä suomalaisten potilas- ja vammaisjärjestöjen psykososiaalista työtä.
  • Koulutukseltaan psykologian lisensiaatti ja psykoterapeutti.
Miikka Niskanen juttelemassa World Visionin paikallisen kenttätoimiston työntekijän kanssa.
Suomen World Visionin Miikka Niskanen keskustelee Ugandan World Visionin Echima Tituksen kanssa.