Äiti tuli kylään

Siirtotyöläisyys vie vanhemmat monelta kummilapselta Sri Lankassa. Lasten elämä yhden vanhemman perheissä ei ole aina helppoa. 

Minut on kutsuttu vierailemaan tähän perheeseen hyvin erityisenä päivänä. 16-vuotias Janarthana on juuri saanut äitinsä taas hetkeksi kotiin.  Janarthana on srilankalainen kummilapsi, jonka äiti työskentelee kotiapulaisena ulkomailla, Lähi-idässä. Viimeksi äiti ja tytär ovat nähneet toisensa kaksi vuotta sitten.

- Olin yllättynyt, että Janarthana  on jo minua pidempi, äiti sanoo.

Äidillä ja tyttärellä on mahdollisuus elää yhteistä elämää kahden kuukauden ajan. Sitten loma on ohi ja äiti lähtee jälleen.

Janarthanaa katsellessani huomioni kiinnittyy hänen määrätietoisiin otteisiinsa. Vaikka tyttö on vasta 16-vuotias, hän ottaa vieraat vastaan ja tarjoilee virvokkeita kuin kokenut emäntä. Koti on hyvin siisti, ehkä siksikin, että yhteistä aikaa äidin kanssa on kovasti odotettu.

Jopa neljännes työvoimasta on töissä ulkomailla

Se, että Janarthanan äiti työskentelee toisessa perheessä ulkomailla, ei ole mikään poikkeus maassa, jonka työvoimasta joka neljännes on siirtotyöläinen. Moni hakeutuu köyhästä maasta pois, jotta ansaitsisi enemmän ja pystyisi tukemaan kotimaahan jäävää perhettään. Se on satsaus tulevaisuuteen, sillä tuloilla ostetaan maata, rakennetaan talo tai koulutetaan lapset. Ilmiö on vain laajenemassa: ennen ulkomaille lähtivät naiset tai kouluttamattomat, nyt lähtevät myös miehet ja ammattiin kouluttautuneet  – usein Saudi-Arabiaan, Arabiemiraatteihin, Qatariin tai Kuwaitiin.

Kun toinen vanhemmista on lähes aina poissa, kotiin jäävän puolison ja lapsien arki voi olla rankkaa. Vanhempien polut voivat jäädä pysyvästi erilleen. Christy Pereran perheessä äiti ei koskaan palannut kotiin ulkomailta. Isä pitää yksin huolta kahdesta pojasta, mutta on päivätyössä maanviljelyksillä. Kun lapset ovat keskenään, vahinkoja sattuu helposti. Jokin aika sitten perheen koti tuhoutui tulipalossa. World Visionin tuella perheelle saatiin rakennettua uusi väliaikainen asumus.

Uudet perhesuhteet voivat tuoda myös kimurantteja tilanteita, joissa lapset tarvitsevat aikuisten tukea. World Vision on kouluttanut paikallisiin kouluihin kuraattoreita, joiden kanssa lapset voivat keskustella huolistaan. Kummien tuella Kalpitiyaan on perustettu lastenkerhoja, joissa lapset oppivat oikeuksistaan ja voivat keskustella ikätoveriensa kanssa arjen kiperistä kysymyksistä. Asukkaat ja viranomaiset ovat myös perustaneet lastensuojelukomiteoita.

Ansaita voi myös kotiseudulla

Kaikkein parasta olisi, jos vanhemmat pystyisivät elämään samaa arkea lastensa kanssa. World Vision auttaa asukkaita monipuolistamaan elinkeinojaan ja sitä kautta lisäämään tulojaan. Kalpitiyassa, josta suomalaisten kummilapset ovat kotoisin, useat perheet ovat saaneet lisää toimeentuloa karjankasvatuksesta ja luonnonmukaisesta viljelystä. Guava-hedelmän kasvatukseen erikoistuneet perheet saavat juuri näihin aikoihin ensimmäistä satoaan myyntiin. Näillä toimilla on pystytty auttamaan lapsiperheitä merkittävästi: perheiden tulot ovat nousseet neljänneksellä vain neljän vuoden aikana. Toisaalla Sri Lankassa on opeteltu jalostamaan maidosta meijerituotteita ja myymään käsityötuotteita.

Janarthanan perheessä isä on liikuntavammainen ja asuu toisaalla. Arkisin Janarthanasta ja hänen sisaruksistaan huolehtivat isovanhemmat, joiden päivästä suurin osa kuluu kuitenkin peltotöissä. Tytön on siis pitänyt pärjätä paljon itse, ja se myös huokuu hänestä. Janarthana vastaa suoraan ja ottaa paikkansa. Hän myös osallistuu viikoittain World Visionin lastenkerhoon ja harrastaa krikettiä.

- Ensi vuonna osallistun yläkoulun kokeisiin ja aion sen jälkeen opiskella lukiossa, vaikka joudunkin muuttamaan sen takia kaupunkiin. Haluan opiskella opettajaksi.

Minulle tulee vahva tunne, että Janarthana tulee vielä pärjäämään elämässään.

Teksti ja kuva: Saara Nokelainen