Burundi on uusi kummikohteemme

18.5.2021

Äiti pitää lastaan sylissä Burundin Kigambassa, molemmat hymyilevät

Jo noin vuoden ajan olemme tehneet humanitaarista työtä Burundissa, joka kuuluu maailman hauraimpiin valtioihin. Nyt Burundi on myös kummikohteemme, jossa toteutamme pitkäkestoista kehitysyhteistyötä seuraavan yhdeksän vuoden ajan.

Burundi on pieni Afrikan sisämaavaltio, jonka historiassa on pitkäkestoisia kolonialismin, kansanmurhan ja sisällissodan seurauksena syntyneitä levottomuuksia. Köyhyys altistaa erityisesti naiset ja lapset humanitaarisille kriiseille. Epävarmaa tilannetta pahentavat luonnonkatastrofit: tulvat, maanvyöryt ja kuivuus sekä epidemiat, kuten malaria ja kolera.

Uudella ohjelma-alueellamme Burundin Kigambassa noin 90 prosenttia elättää itsensä maanviljelijöinä ja karjan kasvattajina. Sadot kuitenkin jäävät pieniksi ja lapset kärsivät aliravitsemuksesta. Myös puhtaasta vedestä on pulaa ja likaisesta vedestä aiheutuva ripuli uhkaa lasten terveyttä. Lasten koulunkäyntiä varjostavat tyttöjen varhaiset avioliitot sekä poikien siirtyminen pellolle töihin. Lukutaidottomuus on yleistä ja sitä kautta myös köyhyyden kierre vahva.

Kigamba sijaitsee Burundin koillisosassa, Cankuzon maakunnassa. Yhdessä Saksan World Visionin kanssa autamme alueella noin 55 000 ihmistä. Työmme tavoitteena on suojella ohjelma-alueen lapsia ja varmistaa, että heidän oikeutensa terveyteen ja koulutukseen toteutuvat.

Miten kummikohteemme valitaan ja miten kummilapseksi pääsee?

Uuden kummikohteen valintaan vaikuttaa erityisesti maan köyhyysaste. Sitä mitataan muun muassa odotettavissa olevalla eliniällä, väestön koulutusasteella ja maan kansantulolla. 

Yhteistyön aloittaminen uudella seudulla ei tapahdu hetkessä. Tarvetta tutkitaan huolellisesti kahden vuoden aikana kartoitusten, arviointien ja analyysien perusteella. Osallistumispäätöksen jälkeen paikalliset yhteisöt, Suomen World Vision ja kumppanina toimiva maan World Vision yhdessä määrittävät, mitä hankkeita alueella lähdetään toteuttamaan.

Kummilapset valitaan alueen köyhimmistä perheistä. He ovat yleensä kouluaan aloittelevia tai muutoin eniten tuen tarpeessa olevia lapsia. Valituiksi tulevat yleensä lapset, joiden perheellä on heikoin taloudellinen tilanne, sosiaalinen asema ja terveystilanne. 

Työskentelemme kummilasten kotiseuduilla ennalta määritellyn ajan, yleensä  10–15 vuotta. Työmme siellä päättyy, kun lasten tulevaisuus kyseisellä alueella on turvattu ja yhteisöllä on riittävät edellytykset rakentaa tulevaisuuttaan kestävälle pohjalle.

Millaista on elämä Burundin Kigambassa?

Pascasie, viiden lapsen äiti

Pascasie on Kigambassa asuva viiden lapsen äiti, joka ei lapsuudessaan päässyt kouluun. Hänen aviomiehensä, Andre, kertoo myös keskeyttäneensä omat opintonsa. Siksi heille on tärkeää, että heidän kaikki viisi lasta saavat opiskella. 

Monet lapset Burundissa joutuvat lapsityöläisiksi, kuten perheen isä Andre lapsena joutui. Avioiduttuaan pariskunta muutti Kigambaan ja osti pienen maatilkun tulevaisuuden turvaksi. Omasta maatilkusta huolimatta perheen toimeentulo on kuitenkin ajoittain todella haastavaa, koska heillä ei ole omaa karjaa, eikä viljely tuota tarpeeksi ruokaa perheelle. 

-  Perheen ruokkiminen vaatii ponnisteluja, sillä joudumme työskentelemään pienellä palkalla voidaksemme täyttää tarpeemme. Lisäksi alueen koulut pitäisi kunnostaa, sillä ne ovat huonossa kunnossa, eivätkä luokkahuoneet riitä kaikille oppilaille, Pascasie kertoo.

Pascasie unelmoi, että voisi ostaa suuren tilan ja karjaa, jotta hänen perheensä tulot kasvaisivat, lapset saisivat tarpeeksi ruokaa ja voisivat jatkossakin käydä koulua.

äiti tekee töitä pellolla lapsi kantorepussa

Nimubona, koululainen

Nimubona, 15, on kigambalainen tyttö. Hänen perheeseensä kuuluu äiti, isä ja seitsemän sisarusta. Koti on rakennettu tiilestä ja laatoista ja siinä on kolme huonetta. Lähimmät naapurit asuvat kaukana, kukin omilla maillaan. Lähistöllä on banaaniviljelmä, maissipelto ja vuohia. 

Vanhemmat ovat maanviljelijöitä ja lisäksi isä työskentelee vartijana koulussa. Perhe ei kuitenkaan pysty tuottamaan tarpeeksi ruokaa viljelemällä, ja isän kahdesta työstä huolimatta rahat eivät aina riitä.   

Nimubona on kuitenkin onnekas kun saa käydä koulua. Koulupäivä kestää kahdeksan ja puoli tuntia, jonka lisäksi käveltävänä on pitkä koulumatka. Energian puute heikentää Nimubonan oppimista, sillä hän syö ensimmäisen ateriansa vasta illalla kello kuuden jälkeen kun saapuu kotiin.

Iltaisin Nimubona kertaa koulussa oppimiansa asioita ja auttaa vanhempiaan kotitöissä. Hän kuitenkin välttää raskaampia kotitöitä, kuten astioiden tiskaamista ja vaatteiden pesua sairautensa takia. Nimubonalla todettiin keväällä 2020 keuhkosairaus, josta hän on onneksi toipumassa saamiensa lääkkeiden ansiosta. Parhaan ystävänsä Glorian kanssa Nimubona pelaa palloa silloin tällöin.

kigambalainen nimubona pitää maissia kädessään

Ildephonse, työntekijämme Kigambassa

Burundin työntekijämme Ildephonse työskentelee Kigamban aluekehitysohjelmassa. Hän aloitti työskentelyn World Visionilla vuonna 2015. Ildephonsen tehtävänä on seurata kummilasten hyvinvointia ja järjestää aktiviteetteja.

-    Vieraillessani perheiden luona näen, että hygieniasta on vaikea pitää huolta ilman vettä. Veden hakeminen taas on vaikeaa pitkän hakumatkan vuoksi. Lapsilla ei ole tarpeeksi ruokaa, sillä maanviljely ja karjanhoito ei ole tarpeeksi tuottavaa, ja jotkut lapset syövätkin vain kerran päivässä. Lisäksi kouluja tulisi parannella, jotta koululaisten olisi parempi opiskella. Kohtasin näitä samoja ongelmia työskennellessäni aiemmin toisessa aluekehitysohjelmassa. Rakensimme sinne vesijohtojärjestelmän sekä kunnostimme kouluja ja varustelimme ne oppikirjoilla ja tietokoneilla.

-   Muutos motivoi minua. Suurin toiveeni on, että jokainen lapsi pääsisi kouluun, saisi kylläkseen ruokaa ja puhdasta vettä. Toivoisin myös, että lapsia suojeltaisiin. Jokaisella asuinalueella pitäisi olla oma koulu, jotta lasten ei tarvitsisi kävellä niin pitkiä matkoja, kertoo Ildephonse toiveikkaana.

kigambalainen hanketyöntekijä hymyilee kuvassa