”Haluan uskoa, että hänellä on kaikki paremmin”

World Visionin työntekijä Bidi Bidin pakolaisleirillä Ugandassa

Pieni tyttö saapui Ugandan ja Etelä-Sudanin rajalle illan hämärtyessä. Hän oli paennut kotikylästään yksin ja seisoi väkijoukossa ilman aikuisen turvaa. World Visionin avustustyöntekijä Doreen otti tytön vastaan, antoi ruokaa ja huolehti nukkumaan. Doreenin uniin tyttö tulee yhä.

Doreenin silmiin nousee kyyneliä, kun hän kertoo tytön tarinaa Bidi Bidin pakolaisalueella Ugandassa. He tapasivat toisensa vajaa kaksi vuotta sitten.

– Olimme vastuussa lastensuojelusta ja erityisesti yksin saapuvista lapsista. Heitä saapui tuohon aikaan kymmeniä päivässä, nälkäisinä ja peloissaan. 

Kapinalliset hyökkäsivät tytön kotikylään, kun hän oli nukkumassa äitinsä kanssa. Kylässä kaikui laukauksia ja sokea äiti hätisteli tytön sängyn alle piiloon. Kapinalliset ampuivat äidin. Hiljaisuus ja verivana lattialla kertoivat, ettei mitään ollut tehtävissä.

– Tyttö piileskeli sängyn alla ja uskalsi lopulta paeta ikkunasta kohti metsää. Hän eteni, kunnes saavutti Ugandan. 

Doreen näkee tytöstä yhä unta.

Ugandassa elää tällä hetkellä yli miljoona pakolaista, joista pääosa on eteläsudanilaisia naisia ja lapsia. Paluu sekasortoiseen ja ruokapulasta kärsivään maahan ei ainakaan vielä ole vaihtoehto.

Tyttö kantaa toista lasta selällään Bidi Bidin pakolaisleirillä Ugandassa

Paikka lapsille

Doreen toimii tällä hetkellä Bidi Bidissä lapsiystävällisen tilan johtajana. Tilan aktiviteetteihin osallistuu yli 1000 pakolaislasta. 

Rakennuksen sisällä ryhmä esikoululaisia opettelee hampaidenpesulaulua. Toisessa luokkahuoneessa kokoontuu teini-ikäisten rauhanryhmä. Pihalla lapset nauravat ja sekoilevat niin kuin vain polvenkorkuiset osaavat. Värikkäät metallikeinut heiluvat ja liukumäkeen on jatkuva jono. On vaikea kuvitella, että ainakin isommat lapset ovat todennäköisesti kokeneet asioita, joita emme uskalla edes ajatella.

Lapsia leikkimässä karusellilla
Lasten ei pitäisi menettää iloaan. Kun lapset hymyilevät täällä, olen tyytyväinen. Tekisin tätä työtä, vaikka minulle ei maksettaisi siitä mitään.
Doreen

– Lasten ei pitäisi menettää iloaan. Kun lapset hymyilevät täällä, olen tyytyväinen. Tekisin tätä työtä, vaikka minulle ei maksettaisi siitä mitään, Doreen toteaa.

Liukumäen vieressä kumisee rumpu ja sen ympärillä hyppii joukko lapsia. Pikkusisarukselta napataan jalkapallo ja se itkettää. Doreen huutaa lempeästi ”Nyt Ema, lopeta!” pojalle, joka nostelee vastahakoista taaperoa alas portaita.

Doreen toruu hetken isompaa ja jatkaa sitten kertomusta tytöstä, jonka hän vastaanotti rajalla.

– Hänelle löytyi sijaisperhe ja pidimme yhteyttä. Koska olimme rekisteröineet hänen tietonsa, löysimme myöhemmin hänen tätinsä ja he muuttivat yhdessä toiselle pakolaisalueelle. Haluan uskoa, että hänellä on kaikki paremmin.

 

Lapset kriisin keskellä: turvallisia tiloja ja suojelua

Kun lasten kotiympäristö tuhoutuu tai he joutuvat pakenemaan, turvattomuus ja väkivallan ja hyväksikäytön uhka kasvaa. Työskentelemme aktiivisesti lasten suojelemiseksi pakolaisleirillä mm. seuraavilla toimenpiteillä:

  • Ylläpidämme yksinomaan Ugandan pakolaisalueilla 42 lapsiystävällistä tilaa, joissa käy yli 80 000 lasta, ja koulutamme niihin henkilökuntaa. Lapsiystävällinen tila on eräänlainen päiväkodin, esikoulun ja nuorisotilan yhdistelmä, joka kokoaa yhteen eri-ikäisiä lapsia. Se on katastrofin kokeneille lapsille tarkoitettu paikka, jossa he voivat keskittyä leikkiin ja harrastamiseen turvallisessa ympäristössä.
  • Tarjoamme psykososiaalista tukea ja ohjaamme lisätukea tarvitsevia lapsia terapiaan.
  • Jaamme perheille ruokaa, puhdasta vettä, telttoja ja muita hätäaputarvikkeita.
  • Suojelemme erityisesti yksin jääneitä lapsia; etsimme omaisia tai autamme löytämään turvallisen sijaisperheen.
  • Koulutamme vapaaehtoisia, jotka vierailevat säännöllisesti perheissä ja seuraavat yksin asuvien lasten tai väkivaltaa kokeneiden lasten vointia.
Lastensuojelukoordinaattori Salomon leikkimässä lasten kanssa