Pako vapauteen

22.7.2019

Alex

Neljätoista päivää, noin kolme kilometriä kerrallaan. Se on matka, jonka 25-vuotias Alex Budyang kulki ryömien Etelä-Sudanista sotaa pakoon Ugandaan.

– Minulla ei ollut pyörätuolia. Kivet, piikit ja muut terävät esineet raapivat polviani. Se oli pelottavaa. Vuosin verta ja jouduin ryömimään monen ruumiin yli, sillä en voinut hypätä niiden ylitse kuten muut, Alex kertoo raskasta tarinaansa. Kyyneleet värähtelevät hänen silmissään

Alexista tuli orpo viisivuotiaana. Rakas täti kasvatti hänet, mutta taistelujen alettua Alexilla ei ollut mahdollisuutta varmistaa, oliko täti vielä elossa.

– Olin sisäoppilaitoksessa Kajo Kejin kaupungissa. Taistelijat ryöstivät, tappoivat ja murtautuivat koteihin. Kaikki kouluni oppilaat ja virkailijat pakenivat. Otin asuntolasta reppuuni leipää ja lähdin muiden perään.

Vaikea matka

Ryömiminen oli tuskallista ja hidas eteneminen vaarallista. Alex piti taukoja puskissa, söi leivänpalojaan, lepuutti haavojaan ja jatkoi seuraavana päivänä taas eteenpäin. Suurimpia pelkoja olivat joutuminen villieläimen hyökkäyksen tai taistelijoiden väijytyksen kohteeksi. 

– Reitillä tungeksi ihmisiä joka suunnasta. Aluksi minun oli vaikea löytää tilaa ryömiä. Piilouduin, kunnes ihmismassa väheni. Rukoilin, että joku ohi ajavista autoista ottaisi minut kyytiin. Myöhemmin kuulin, että autoilijat luulivat minua taistelijoiden syötiksi, Alex kertoo

Saapuminen Ugandaan

Saavuttuaan Palorinyan pakolaisleirille Alex tapasi satoja muita vammaisia. Hän sai pyörätuolin, ruokaa, oman maakaistaleen, selviytymisvälineitä ja teltan. Alex pääsi mukaan World Visionin vammaisille suunnattuun ammattikoulutukseen.

Alexin ryhmä sai jauhamismyllyn, jonka käyttöön he saivat koulutusta ja työkaluja. ”Lomeriti-dara” (suom. köyhä ei voi jäädä eläkkeelle) -ryhmään kuuluu seitsemän henkilöä.

Suunnitelmia ja toiveita

Alexin elämä on muuttunut.

– Pakolaisleirin asukkaat tuovat meille ruokajyviään jauhettavaksi. Osa antaa palkkioksi rahaa, osa ruokaa. Joka toinen viikko jaamme rahat ryhmämme kesken, ja välillä annamme ne kaikki yhdelle jäsenelle, jos hänellä on hyvä rahoitusta kaipaava liiketoimintaidea.

Nyt Alex käy taas koulua. Jauhamismyllystä saaduilla tuloillaan hän pystyy ostamaan koulutarvikkeita.

– Voin ostaa kirjoja ja kyniä ja minulle jää vielä taskurahaakin. Unelmani on opiskella ahkerasti ja työskennellä insinöörinä jonakin päivänä.

Alex suunnittelee myös pienen kaupan avaamista ryhmältä saatavan lainan turvin. Tulevaisuuden haaveiden lisäksi hänellä on vielä kaksi suurta toivetta.

– Rukoilen, että täti on edelleen elossa. Toivon myös, että pääsisin joskus palaamaan kotimaahani.
 

World Visionin ohjelmat Palorinyassa ovat työllistäneet yli 16 000 vammaista. He ovat oppineet mm. valmistamaan saippuaa, kuljettamaan kolmipyöräisillä, viljelemään ja tekemään erilaisia käsitöitä. Leirille on rakennettu myös vammaisinklusiiviset käymälät ja vesipisteet.

FAKTA

Suomen World Vision on toteuttanut ulkoministeriön humanitaarisen avun ja politiikan yksikön rahoituksella avustusoperaatioita pakolaisleireillä vuodesta 2014 alkaen.

Operaatiot ovat vuoden mittaisia ja parantavat puhtaan veden ja sanitaation saatavuutta sekä pakolaisten ruokaturvaa ja toimeentuloa. Erityisesti huomioidaan vammaiset pakolaiset.

Parhaillaan työtä tehdään pakolaisleireillä Ugandassa ja Ruandassa. Aiemmin operaatioita on toteutettu myös Keniassa ja Irakissa.

Tyttö pyörätuolissa Ugandalaisella pakolaisleirillä