Elämää hiv-positiivisena

Rose Nantumbwe (48) väisteli aiemmin ihmisiä, eikä kehdannut katsoa ketään silmiin. Hän jäi kotiinsa ja vaipui toivottomuuteen.

Ugandalaisen Rosen elämä muuttui, kun hänen miehensä kuoli aidsiin. Vastuu neljästä lapsesta ja muiden perheenjäsenten terveydentilasta painoi äidin mieltä.

– Olin peloissani, kun mieheni kuoli. Mutta vielä enemmän pelkäsin, kun kuulin omasta tartunnastani, Rose sanoo hiljaa. Perheenäidin lisäksi yksi lapsista osoittautui myöhemmin hiv-positiiviseksi.

Monenlaista tukea

Rosen kunto heikkeni nopeasti ja hän painoi enää 40 kiloa. Hän aavisti, mistä romahdus johtui. Hiv-testiin meneminen tuntui kuitenkin erittäin vaikealta. World Visionin työntekijät olivat sinnikkäitä ja saivat rohkaistua Rosen testiin. Tartunnan ilmettyä järjestön väki huolehti, että Rose pääsi hoitoon, otti lääkkeet oikeaan aikaan, söi riittävästi ja sai vertaistukea.

Lasten arkea tuettiin äidin terveydentilan kohentamisen lisäksi takaamalla heille mahdollisuus käydä koulua ja antamalla kotiin erilaisia tarvikkeita, kuten huopia. 

Vaikka asianmukainen hoito oli aloitettu, oli tilanne tukala: perheen toimeentulo oli miltei olematon.
– Saimme World Visionilta lehmän, sikoja ja työvälineitä sekä koulutusta eläinten hoidosta ja tuottavista viljelytavoista, kertoo Rose.

Kannustava esimerkki

– Maissia, banaania, papuja. Herneitä, pähkinöitä, kassavaa ja makeaa perunaa, luettelee Rose ylpeänä ja esittelee viljelyksiään maatilallaan Kituntussa.

Nyt oman pellon ja karjan antimia riittää myytäväksi asti. Äiti onkin pystynyt vastaamaan itse lastensa koulutuksesta World Visionin alkuvaiheen tuen jälkeen. 
 
Myös hiv-positiivinen tytär voi äitinsä tavoin hyvin. Rosen perheen esimerkki onkin kannustanut kyläläisiä hiv-testeihin ja todellisena kannustajana toimii Rose itse:
– Rohkaisen aina jokaista tapaamaani ihmistä käymään hiv-testissä.

Arvottomuuden tunteesta on kuljettu pitkä matka elämäniloa pulppuavaksi naiseksi. Rosen unelmana on rakentaa uusi suurempi koti perheelle. Se on täysin realistinen tavoite.
– Voin nyt hyvin. En ole huolissani tulevaisuudesta ja uskon, että minulla on pitkä elämä edessä.

Vertaistuki auttaa eteenpäin

Rosen pihapiiri täyttyy odotetuista vieraista. Hiv- ja aids-tukihenkilöt ovat tulleet esittäytymään. Heillä on ollut tärkeä rooli Rosen ja muiden hiv-positiivisten selviytymisessä.

Vuonna 2000 alkaneessa tukitoiminnassa on mukana kaikkiaan 15 ohjaajaa. He ovat saaneet World Visionilta koulutuksen työhönsä ja tukea monin tavoin. Sanoman painoarvoa lisäävät ohjaajien omakohtaiset kokemukset.
– Enää meidän ei tarvitse piiloutua muilta, ennen oli toisin, kertovat paikalle saapuneet seitsemän 32 - 60 -vuotiasta ohjaajaa.

Tukihenkilöt ovat kaikenikäisiä, sillä nuoren on tärkeä saada vertaistukea toiselta nuorelta, miesten ja naisten on helpompi puhua oman sukupuolensa edustajille. Innostus on levinnyt Kituntussa laajalle.
– Omat lapsetkin ovat ylpeitä työstämme, päättävät naiset ylpeänä. 


Tilanne Kituntussa

  • Käytännössä jokaisella on tietoa hivistä ja aidsista valistustyön ansioista. Tiedottaminen on vaikuttanut etenkin nuoriin.
  • Neuvonta- ja testipaikat on perustettu Kituntun ja Bukasan terveysasemille yhteistyössä yhteisön ja terveyspalvelukomission kanssa.
  • Stigma sekä hiv-positiivisten ja aidsiin sairastuneiden syrjintä ovat vähentyneet. Nykyisin osataan ja uskalletaan hakea apua.
  • Henkisten tukipalvelujen lisäksi hiv-positiivisille ja aidsin parissa eläville annetaan muun muassa erityistä ravitsemustukea.
  • Pitkäjänteinen työ alueella on tuottanut tulosta, sillä nykyisin Kituntussa suurin osa testatuista osoittautuu negatiivisiksi.