Kastikaskilosta virtaa viljelyyn Intiassa

Voimakkaan kemiallisen lannoittamisen ja tuholaistorjunnan seurauksena riisisadot ovat uhkaavasti pienentyneet Rajnandgaonissa Keski-Intiassa. Halua luonnonmukaiseen maanviljelyyn löytyy, mutta tietotaito puuttuu. Nyt alueella edistetään kestävän kehityksen mukaista maanviljelyä sekä karjankasvatusta.

Rajnandgaon sijaitsee Chhattisgarhissa Keski-Intiassa vahvasti teollistuneen osavaltion maaseutualueella. Suurin osa paikallisista saa toimeentulonsa maataloudesta, vaikka viljelykelpoista maata omistetaan varsin vähän.
– Perheet saavat elantonsa viljelemällä pientä maapalstaa tai työskentelemällä maatyöläisinä, Suomen World Visionin Aasian ohjelmakoordinaattori Juha Valta sanoo.

Kolmen vuosikymmenen ajan Intian maatalous on tukeutunut vahvasti kemiallisten lannoitteiden ja tuholaismyrkkyjen apuun. Vahvoilla keinolannoitteilla pakotetaan köyhtynyt maaperä hetkellisesti tuottavaksi. Vuosittain maa tarvitsee keskimäärin 10 % enemmän lisäravinnetta. Lopulta sadon tuotosta jopa neljäsosa saatetaan käyttää lannoitteisiin.

Alkuun kilolla kastematoja

Suomen World Vision kouluttaa paikallisia käyttämään luonnonmukaisempia viljelymenetelmiä yhdessä Intian World Visionin ja maatalousalan asiantuntijajärjestön Ashirvad Agri Service Centerin kanssa. Tänä vuonna 180 viljelijää on koulutettu käyttämään kompostia lisäravinnelähteenä. Maatilan kompostiin sopivat niin kotitalouden biojätteet kuin lehmän lantakasat kylien tienpientareiltakin. Katukuvan siistiytyminen on silminnähden havaittavissa. 

– Kompostista saadaan ympäristöystävällistä lannoitetta, joka lisää maaperän ravinnerikkautta. Näin saadaan nostettua maaperän vastustuskykyä, ja myös kemiallista tuholaistorjuntaa voidaan merkittävästi vähentää, kuvaa Juha Valta ratkaisumallia.

Maanviljelijän aloituspakettiin kuuluu kompostikoulutuksen lisäksi sementistä valettu kompostiallas sekä kilon verran kastematoja möyhentämään maata. Tuottavimmista altaista maanviljelijät saavat kastematoja jopa myyntiin asti.

Koulutuksesta kymmenkertainen hyöty

Maidontuotanto kasvaa merkittävästi, kun karjalle syötetään oikeaa, luonnonmukaisesti tuotettua rehua.
– Kun viljelijät oppivat muun muassa kasvattamaan tehokasta azola-kasvia karjan lisärehuksi, määrän lisäksi maidon rasvaprosentti nousee oleellisesti. Maidosta maksetaan laadun eli rasvaisuuden mukaan, toteaa Valta. Azola sisältää runsaasti muun muassa proteiinia, aminohappoja, vitamiineja sekä mineraaleja.

Koulutetut viljelijät sitoutuvat välittämään tietonsa seuraavalle kymmenelle kollegalleen. Näin yhdellä koulutuksella tavoitetaan kaikkiaan 1 800 intialaista maanviljelijää.

Ilman kastelua sato menetetään

Ailahtelevan monsuunin ja pohjaveden dramaattisen laskun vuoksi maatalous on epävarmalla pohjalla ilman keinokastelua. Jos riisin tähkä ei saa riittävästi vettä, se ei kypsy ja koko sato on alkusateista huolimatta menetetty. Alueen vesitilanne on kriittinen. Satojen menettäminen johtaa perheiden taloustilanteen romahtamiseen.

– Ainoastaan rikkailla suurtiloilla on varaa keinokasteluun. Tämän seurauksena pientilalliset ovat voineet viljellä Rajnandgaonissa vain osan vuotta, Valta kertoo.

Osa sadevedestä seisoo hyödyntämättömänä laajoilla tulva-alueilla, kun vesi ei imeydy kunnolla maaperään. Pohjavesi on monin paikoin Rajnandgaonin alueella vuodesta toiseen jopa 70 % keskiarvoa alempana. Kaivoja on useassa kylässä syvennetty ainakin kymmenen metriä, jotta vettä saataisiin taas riittävästi.

– Intia kärsii valtakunnallisesti veden puutteesta. Intiassa asuu 16 % maailman väestöstä, silti maan vesivarat kattavat vain 4 % maailman makean veden varannoista. Jopa 40 % maan väestöstä arvioidaan jo nyt kärsivän makean veden riittämättömyydestä tai epäterveellisyydestä, Valta sanoo.

Rajnandgaonin valuma-alueella on nyt ryhdytty toimiin tilanteen parantamiseksi. Sadevettä hyödynnetään tehokkaammin. Padot nostattavat pohjaveden tasoa ja tarjoavat kasteluvettä. Patoaltaista vettä ehtii imeytyä enemmän pohjaveteen ja näin kaivoissakin riittää enemmän vettä kyläläisille. Tänä vuonna alueelle on rakennettu jo 5 patoa, joista jokaisesta riittää kasteluvettä noin 40 perheelle. Alkuvuonna 2010 paikallisia työllistää 5 - 7 uutta patohanketta.

– Ennen tyhjänä pysyneet kaivot ovat olleet täysiä suurimman osan vuodesta ja vettä riittää sekä kotitalouskäyttöön sekä maanviljelykseen, Valta luettelee. 

Monessa kylässä pintavesi on noussut heti töiden aloittamisen jälkeen jo sen verran, että veden saatavuus on riittävä kahdeksan kuukautta vuodessa.