Kummiuden koko merkitys valkeni vasta vuosien jälkeen

Erkki Pekistä tuli chileläisen Paola Rosalesin opiskelijakummi 1980-luvulla. Työnsä puolesta paljon Latinalaisessa Amerikassa matkustellut Erkki halusi tukea vähävaraisen nuoren opintoja.

Paola oli parikymppinen kasvatustieteiden opiskelija köyhästä kodista Santiagon laitamilta. Talous oli tiukassa, mutta kutsumus opettajan ammattiin oli suuri. Paolan äiti muisti kertoa, että tyttären olisi kannattanut luopua haaveilusta ja mennä suoraan töihin, mutta nuori Paola sinnitteli kesätöiden ja lainan voimin.

Vuoden opiskelun jälkeen häntä kohtasi onnenpotku.

– Kun kuulin saaneeni kummin, sain entistä enemmän puhtia opiskeluun, sillä halusin pystyä antamaan saamani avun takaisin. Tunsin itseni todella erityiseksi ensimmäistä kertaa elämässäni. 

Ystävyys kantoi eteenpäin

Kun on aina elänyt levottomissa olosuhteissa, ei välttämättä osaa nähdä asiassa mitään erikoista. Vaikka isä oli alkoholisoitunut ja väkivaltainen, Paola yritti hyväksyä perheensä. 

– Kaikilla nuorilla oli noihin aikoihin vaikeaa. Piti tehdä valtavasti töitä, että pärjäsi.

Erkin tuella Paolan elämä sai uuden suunnan. Hän edistyi opinnoissaan nopeasti, luki itsensä maisteriksi, löysi puolison ja sai lapsia.  Mielessä pyöri ajatus siitä, että saatu hyvä olisi laitettava eteenpäin. Vapaa-ajallaan Paola kävi muiden kummiopiskelijoiden kanssa auttamassa lapsia, joilla oli vaikeuksia oppia lukemaan ja kirjoittamaan.

Koko tämän ajan Erkki ja Paola kirjoittelivat toisilleen maailman eri laidoilta. Paola kertoili elämästään ja tulevaisuudensuunnitelmistaan, ja Erkki harjoitteli ahkerasti espanjaa.

Heistä tuli niin hyvät ystävät, että kun kummiohjelma neljän vuoden jälkeen päättyi, he jatkoivat kirjeiden vaihtoa yksityisesti. World Visionille se sopi, koska ei ollut enää kyse aikuisen ja lapsen välisestä kirjeenvaihdosta, vaan kahden aikuisen ystävyydestä.

Vielä tuolloin Erkki ei kuitenkaan tiennyt, miten paljon heidän kirjeenvaihtonsa Paolalle merkitsi. Taloudellisen avun lisäksi tärkeäksi oli noussut tieto siitä, että jossain kaukana joku todella välitti.

– Se oli ihmissuhde, josta sain voimaa kehittyä ihmisenä, Paola selittää.

Vaikutukset sukupolvien yli

Paola on nyt 47-vuotias ja työskentelee Lanpan tyttökoulun rehtorina Santiagossa. Koulu valmentaa sekä ammattiin että jatko-opintoihin. Oppilaita on yli 800, kaikki köyhistä olosuhteista lähtöisin. Työ muistuttaa omasta menneisyydestä.

– Nämä tytöt ovat hyvin samanlaisessa tilanteessa kuin itse olin vuosia sitten. Heidän kodeissaan on ollut väkivaltaa ja alkoholismia. Haluan olla heille esikuvana. Tavoitteeni on, että nuoret tietäisivät mitä haluavat, eivät hyväksyisi väkivaltaa ja hyväksikäyttöä, oppisivat puhumaan vaikeista asioista ja voisivat päättää omasta elämästään.

Tammikuussa Erkki ja Paola tapasivat ensimmäistä kertaa. Paola matkusti viikoksi Suomeen – paitsi tapaamaan Erkkiä, myös tutustumaan suomalaiseen koulujärjestelmään. 86-vuotias Erkki järjesti Paolalle monta tärkeää tapaamista viikon varrelle.  

Vasta tämän vierailun myötä Erkille valkeni, mikä merkitys kummisuhteella oli Paolalle ollut. Kummi ei ollut ollut pelkkä kaukainen kirjeystävä, vaan merkittävä rohkaisija, jopa jonkinlainen isähahmo ja miehen malli.

– Erkki on suurin piirtein samanikäinen kuin edesmennyt isäni. En kuitenkaan koskaan saanut isältäni samanlaista huolenpitoa ja arvostusta kuin Erkiltä. Erkistä kertoo paljon se, että olin lähettänyt nuorena Erkille runojani, ja kerran hän lähetti yhden niistä takaisin syntymäpäivänäni.

Paolan mukana matkalla oli hänen vanhin tyttärensä, 20-vuotias Paolita. Tytär on nyt samanikäinen kuin hänen äitinsä oli silloin, kun kummisuhde Erkin kanssa alkoi.

– Äitini on välittänyt minulle voimakkaan halun auttaa muita ihmisiä. Koska minun lähtökohtani ovat hänen ansiostaan niin paljon paremmat, haluan olla yhteiskunnalle hyödyksi.

Suomen World Visionin opiskelijakummiohjelmat päättyivät 2000-luvulla. World Visionilla ei ole olemassa entisten kummilasten yhteystietoja. 

Teksti: Paula Kallio