Lahjapyörällä koulusta kotiin

Intialainen Sonali, 16, polkee tottuneesti sisään Pandin koulun portista. Pyörä on suuri ja tyttö hento, mutta se ei vauhtia hidasta. Pyörä asetellaan huolellisesti parkkiin ja sininen koulupuku suitaan suoraksi.

Sonali sai pyöränsä World Visionilta kolme vuotta sitten ja kulkee sillä reilun kuuden kilometrin koulumatkan joka arkipäivä. Matka kotikylästä Pokriin pyöräillään yhdessä muiden samalta seudulta kulkevien lasten kanssa.

Aikaisemmin Sonali kulki kouluun jalan: koulumatka vei päivästä 1,5 tuntia, ja päivät venyivät hyvin pitkiksi.

– Ilman pyörää en olisi ehkä jaksanut jatkaa koulua näin pitkälle, 10. luokkaa käyvä Sonali toteaa.

Haaveissa lääkärin ammatti

Koulussa hän keskittyy erityisesti fysiikkaan, kemiaan ja biologiaan.

– Ne auttavat lääkäriopintoihin. Minusta on tärkeää auttaa muita ja lääkärinä voin palvella yhteisöäni, ujon oloinen tyttö sanoo ja katsoo tiukasti silmiin.

Haaveena on päästä opiskelemaan lääketiedettä Puneen, lähimpään isoon kaupunkiin Maharashtran osavaltiossa. Haave ei ole tuulesta temmattu: pääsykoe on erittäin vaikea, mutta Sonali on koulunsa parhaimmistoa.

10. luokalla on paljon kokeita ja se on jatko-opintojen kannalta tärkeä luokka. Koulun jälkeen Sonali keskittyykin ensisijaisesti läksyihin ja kotitöihin. Hänen isänsä kuoli 10 vuotta sitten, joten äiti tarvitsee tyttären apua ruuanlaitossa ja siivouksessa.

– Aikaa on kyllä nähdä kavereitakin ja erityisesti parasta ystävääni Priteetä, mutta tällä hetkellä mekin keskustelemme lähinnä opinnoista ja tulevaisuudesta. Tärkeiden kokeiden takia tämä on stressaavaa aikaa, Sonali sanoo.

World Vision on jakanut Ambegaonin ohjelma-alueella satoja polkupyöriä koulutytöille. Suomalaiset ovat lahjoittaneet niitä Lahjaksi lehmä -kaupan kautta eettisinä lahjoina.

Sonali ottaa pyöränsä koulun pihalta ja polkaisee sen päättäväisesti liikkeelle. Kotimatka hujahtaa nopeasti ja turvallisesti hiekkateitä pitkin.

 

teksti: Anna Pollari
kuva: Minna Annola