Laukkuun sopiva lapsi teki Satu Rämöstä kummin


”Kulta, hankin meille joululahjaksi kummilapsen. Sitä on helppo kantaa mukana.”
 
Jotenkin näin meni Satu Rämön ja hänen islantilaisen miehensä Björgvin Hilmarssonin kummiuden alku. Satu ja Björgvin olivat asuneet koko seurustelunsa ajan eri maissa. Yhteiseloa päätettiin kokeilla reppureissun muodossa. Tien päälle lähtiessään Satu halusi ottaa joululahjat mukaan, mutta välttyä pakettien kantamiselta. 
 
Hyväntekijälle tuli kuitenkin yllätyksenä, että lahjan saajalla ei ollut harmainta haisua, mitä kääreistä oli paljastunut. 
 
- Mies kyseli kummissaan, että mikä tämä juttu oikein on, ja minä sain selitellä, miksi vaikuttaa siltä, että olen ostanut meille lapsen. Silloin Islannissa ei vielä ollut kummitoimintaa tai annettu lahjaksi eettisiä ja aineettomia lahjoja. Piti vähän avata, että mistä on kysymys. Lopulta lapsi oli myös Björgvinin mielestä hyvä idea.

Setelit eivät tuo turvaa

Reppureissuillaan Satu ehti nähdä monen köyhän maan lasten elämää. Intiassa hän vieraili orpokodeissa ja ymmärsi, ettei rahan lahjoittaminen suoraan lapsille tai heidän huoltajilleen ole parasta apua. Setelit eivät luo sellaista turvaa, mitä lapsi tarvitsee.
 
- Ajattelen, että kummien lahjoituksilla voi saada aikaan enemmän, kun ne kootaan yhteen ja käytetään asioihin, joilla on suuria vaikutuksia.
Nyt kauppias, matkailuyrittäjä ja suositun perheblogin Salamatkustaja.comin pitäjä jakaa arkensa tunnit vielä puolisonsa lisäksi kahdelle pienelle tyttärelleen. Elämässä ovat meneillään ruuhkavuodet, ja ruuhkaa linjoilla riittää ainakin vielä vuosikymmenen verran. 
 
- Kirjeitä en kirjoittele, enkä aina ehdi lähettää edes joulukorttia. Olen kummina tosi passiivinen. Ajattelen, että tämä on kuitenkin parempi kuin ei mitään. Itse asiassa kummius on helppo tapa auttaa, sillä se ei vaadi paljoa aikaa eikä tietämystä, kun siihen ryhtyy luotettavan järjestön kautta. 

Hätäiset eivät tuloksia näe

Satu ei arastele kertoa kummiudestaan ja lahjoituksistaan toisille. Hän on mukana tukemassa monen järjestön työtä.
 
- Ihmiset ovat erilaisia, ja auttamisen reitit ovat erilaisia. Koen kuitenkin perusvelvollisuudekseni olla auttamassa toisia. Maailman mittapuulla meillä täällä Pohjolassa menee todella hyvin. Tuo kummimaksu, 27 euroa kuukaudessa on pieni summa. Sillä saa täällä Islannissa kaksi olutta baarissa.
Yhdessä räknäämme, miten kauan kummiutta on kestänyt. Huomamme, että Jose-poika on ehtinyt kasvaa jo teini-ikäiseksi. 
 
- Onpa vaikeaa tajuta, että siitä on jo 10 vuotta, niin se aika vaan kuluu. Mutta edelleen haluan olla mukana antamassa turvaa lapsille, joilla ei mene aina niin hyvin. 
 
Sadun tyttäristä vanhempi, 6-vuotias Saga ymmärtää jo, että lasten elämä voi olla eri maissa kovin erilaista. Seuraavaksi kummiuden voikin jakaa jo hänen kanssaan. Ehkä perheessä nähdään vielä uusia kummilapsia, joista tulee tärkeitä myös Sagalle ja hänen pikkusiskolleen. 
 
- Ymmärrän, että elämässä tulee tilanteita, joissa pitää karsia menoja, mutta jos ei ole pakottavaa tilannetta, haluan jatkaa lahjoittamista. Maailman muuttaminen on kuitenkin pitkäjänteistä työtä, jota tehdään suunnitelmallisesti ja johon tarvitaan sitoutunutta rahoitusta. 

 
Omaa kummia vailla olevia lapsia on vielä lukuisia, ja merkkipäiväsankaria kannattaa muistaa helpolla eettisellä lahjalla