Saippuasta elantoa Ugandan pakolaisleirillä

Lähes kaksi vuotta sitten 49-vuotias Samuel Luwate (vasemmalla) työskenteli kotimaassaan Etelä-Sudanissa terveysklinikan viranomaisena. Nyt hän on vammautunut ja tuottaa saippuaa pakolaisleirillä Pohjois-Ugandassa. Samuelin tarina on rankka, mutta tahto mennä elämässä eteenpäin on edelleen vahva. 

Pakotettu lähtemään

Samuelilla on jäljellä vain opintotodistus muistuttamasta entisestä ammatista ja elämästä kotimaassa. Kun Etelä-Sudanin väkivaltaisuudet roihahtivat marraskuussa 2016, Samuelin työpaikka, julkinen terveysasema, päätyi raunioiksi. Viisi päivää kestäneen sekasorron aikana neljän lapsen isä hukkasi perheensä ja sai itse taisteluissa pysyviä fyysisiä vammoja. Kivun ja surun murtamana pakomatka Ugandaan oli ainoa vaihtoehto pysyä hengissä. Se tapahtui ventovieraan moottoripyöräilijän kyydissä.

- Se oli elämäni vaikein hetki. Vaimoni ja lapseni ajautuivat toiselle puolelle Etelä-Sudania, enkä ole nähnyt heitä enää. Ainoa tavara, jonka pystyin ottamaan mukaan, oli tutkintotodistukseni.

Uusi elämä Ugandassa

Palorinyan pakolaisleirille Pohjois-Ugandaan on saapunut jo yli 180 000 pakolaista Etelä-Sudanista. Leirillä asuu satoja vammautuneita ihmisiä. Yksi vammaisten suurimmista ongelmista on liikkuminen, sillä pyörätuoleja ei riitä kaikille. 

Samuel asettui leirille ja päätti etsiä sieltä mahdollisuuksia työllistyä. Hän päätyi World Visionin ammattikurssille, jossa opittiin käytännöllisiä taitoja kuten saippuan valmistusta, ompelua sekä sandaalien ja korien tekoa. Suomen ulkoministeriön tukema hanke auttaa sekä pakolaisia että ugandalaisia vammaisia työllistymään.

- Aluksi minulla oli vaikeuksia sopeutua joukkoon. Tuntui kun elämäni olisi alkanut uudestaan. Viikon valmennuksen jälkeen kuitenkin ymmärsin, millainen potentiaali saippuan tekemisellä pakolaisleirillä voisi olla. Kukaan ei valmistanut sitä edes lähialueen kylissä. Minä halusin kokeilla, Samuel kertoo.

Valmennuksen jälkeen Samuel ja hänen kurssitoverinsa saivat työkaluja ja pienen pääoman, jotta he voisivat aloittaa oman saippuantuotannon. Lisäksi he saivat valmennusta oman yrityksen pyörittämisestä ja kirjanpidosta. 

Samuelin kova työ palkittiin

Nyt Samuelilla on jo oma koti Palorinyan alueella. Hänen kymmenen hengen ryhmänsä tuottaa 80 litraa saippuaa joka viikko. Tämä tarkoittaa 320 litraa kuukaudessa, mikä mahdollistaa jokaiselle ryhmän jäsenelle noin 88 dollarin palkan kuukaudessa. Kerran viikossa ryhmä toimittaa saippuaa eri puolille leiriä. 20 litraisen saippuakannun saa 11 dollarilla. Yleensä ryhmä kuitenkin pakkaa saippuan 500ml muovipulloihin.

- Alussa jotkut ihmiset katsoivat meitä halveksuvasti, ja sanoivat, että meidänlaiset ihmiset eivät voi tehdä tällaista työtä. Nykyään he ovat kateellisia. Jos saisimme vielä enemmän varoja kasaan, voisimme valmistaa yhä enemmän saippuaa ja jopa rekisteröidä oman nimen tuotteelle. Voisimme alkaa tuottaa saippuaa myös leirialueen ulkopuolelle.

Ryhmä kerää rahaa myös säästöön, jotta voi antaa jäsenilleen pieniä lainoja. Samuel on suunnitellut pyytävänsä tällaisen lainan myös itse, jotta voisi perustaa oman apteekin, kunhan saa paikallisilta viranomaisilta siihen luvan. Toiveena on myös saada oma perhe takaisin ja palata vielä joskus kotiin Etelä-Sudaniin.

Yli 450 vammautunutta ihmistä on hyötynyt World Visionin antamasta koulutuksesta Palorinyan leirillä. He tuottavat monenlaisia tarvikkeita myyntiin. Koulutukseen osallistuneilla perheillä on nyt varaa ostaa ruoka-avun lisäksi omaa ruokaa. World Visionin Palorinyan alueen ohjelmajohtajan, Livingstone Onenin mukaan projektit ovat lähentäneet pakolaisia ja paikallisia:

- He työskentelevät nykyään ryhmissä, joissa he suunnittelevat ja toteuttavat projekteja yhdessä. Kotitaloudet eivät ole vain vahvistuneet, vaan myös pakolaisten ja paikallisten välit ovat parantuneet.