Terveystyöntekijän merkitys odottaville äideille Intiassa

Estewadin kylässä Ambegaonissa Swati Jadhav huolehtii odottavien äitien ja vastasyntyneiden hyvinvoinnista. Hänen luokseen voi tulla niin isojen kuin pieneltäkin tuntuvien murheiden kanssa. Lapsikuolleisuus on laskenut kylässä jyrkästi. Vielä kymmenen vuotta sitten perheeseen syntyi keskimäärin 12 lasta, nyt lapsia saadaan yksi tai kaksi.

Aurinko paahtaa pilvettömältä taivaalta. Kirkkaan turkoosin värisen talon oveen koputetaan.
– Swati täällä, onko teillä hetki aikaa? Tulin katsomaan nuoren äidin ja pienokaisen vointia, tulija kysyy. Swati Jadhav, 32, otetaan iloisesti vastaan. Hän on vapaaehtoisena kyläterveystyöntekijänä tuttu ja turvallinen henkilö kaikille Estewadin kylän naisille.

Swati valittiin terveystyöntekijäksi neljä vuotta sitten. Alku ei ollut helppo tai yksinkertainen:
– Olin aiemmin vapaaehtoisena sairaalassa: jaoin lääkkeitä ja avustin sairaanhoitajia. Ennen työni aloittamista olin kuitenkin hyvin epävarma. En tiennyt mitä ja miten osaisin, sillä minulla ei ollut varsinaista koulutusta. En osannut kuvitella, miten osaisin jutella luontevasti vaikeista asioista naisten kanssa, Swati muistelee avoimesti.

Swati kävi World Visionin järjestämän terveyskoulutuksen, jossa opeteltiin perusasioiden lisäksi myös kommunikointia: kuinka lähestyä arkoja aiheita. Koulutuksen, työkokemuksen ja hyvän palautteen jälkeen Swati on saanut itseluottamusta ja työ sujuu hyvin.

Swati kiertää talosta taloon päivittäin noin kahden tunnin ajan. Hän on myös osa-aikaisena postin palveluksessa, ja toimittaa samalla kierroksella postiasioita.

Asenteiden muutos

Vielä kymmenen vuotta sitten nainen synnytti keskimäärin 12 lasta. Nyt luku on laskenut kahteen. Vanhemmilla ei riittänyt ruokaa kaikille kymmenelle lapselle puhumattakaan koulunkäynnistä. Lapset joutuivat väistämättä eriarvoiseen asemaan.

– Ajat ovat todella muuttuneet. Ennen lapset menivät naimisiin. Oli kiire, pelättiin sairastumista, ruokaa ei riittänyt koko perheelle ja vahvat uskomukset ohjasivat elämäämme. Tilanne on muuttunut, sillä nyt naimisiin mennään vasta paljon 18 ikävuoden jälkeen ja myös tytöt menevät kouluun. Perhesuunnittelu on osa arkipäivää, eikä siinä ei ole mitään hävettävää tai pelättävää, kylän vanhin Kantabai Dhunda Kengale kertoo.

Lapsi ei ole aina ollut tervetullut köyhiin oloihin. Kymmenisen vuotta sitten raskaana ollut nainen ei saanut mitään erikoiskohtelua. Naiset eivät osanneet pitää huolta itsestään, eivätkä he ymmärtäneet syödä oikein ja riittävästi. Myöskään muu perhe ei huomioinut odottavien äitien tarpeita: elämä jatkui yhdeksän kuukauden aikana normaalisti. Ylimääräistä rauhaa tai lepoa ei ollut tarjolla.

– Töitä jatkettiin normaalirutiinein viimeiseen asti ja 10 päivää synnytyksen jälkeen täytyi palata takaisin fyysisesti kuormittaviin töihin. Nyt tulevan äidin lepo alkaa noin kuukautta ennen laskettua aikaa ja hän palaa takaisin normaalirutiineihin vasta 3–4 kuukauden kuluttua, Swati kertoo.

Vastasyntyneelle vain sokerivettä

Moni ambegaonlainen lapsi syntyi aiemmin kehitysvammaisena äidin riittämättömän ravinnon vuoksi. Äidin yksipuolinen ruokavalio koostui usein vain yhdestä viljasta, hirssistä. Nyt äidit ymmärtävät monipuolisen ravinnon merkityksen: mahdollisimman vähällä selviämistä ei pidetä enää urheana, sillä seuraukset ymmärretään.

Raskaana olevien naisten ruokavalio sisältää nyt maitoa, muita viljoja, erityisesti vihreitä vihanneksia sekä proteiininlähteitä kuten kananmunia. Tämä on näkynyt suoraan lasten terveydessä: 10 vuotta sitten vastasyntyneen paino oli keskimäärin 2–2,5 kiloa. Nyt paino on noussut 2,5–3,5 kiloon.
Myös eräs lapsen terveyttä heikentävä vanha uskomus on saatu syrjäytettyä. Vastasyntyneelle ei annettu ensimmäisten kolmen päivän aikana rintamaitoa, sillä sen uskottiin olevan pahaksi lapselle. Maito heitettiin pois ja lapsi sain vain vettä, johon oli välillä sekoitettu sokeria. Nyt vauvat saavat rintamaitoa jo ensimmäisen elintuntinsa aikana.

– Lasten terveys on parantunut merkittävästi. Äidit osaavat antaa lapsille oikeanlaista ravintoa. Aiemmin perheen pienimmät lapset saivat pitkään vain lehmänmaitoa, ei mitään kiinteää. Lapset kärsivät erityisesti ripulista. Nyt vauvojen kiinteä ruokinta aloitetaan noin 7 kuukauden iässä, useimmiten riisipohjaisella kasviskeitolla, Swati kertoo.

Lapsikuolleisuus on laskenut dramaattisesti: vielä kymmenen vuotta sitten noin puolet vastasyntyneistä ei selviytynyt. Nyt lapsikuolleisuus on laskenut kymmeneen prosenttiin.

Seurantaa ennen ja jälkeen

Swati kerää kaikkien kylän raskaana olevien naisten tiedot ylös: nimi, koulutus, minkä ikäisenä naimisiin, ammatti, muut lapset, onko raskaus aiemmin keskeytynyt ja miksi. Näihin kysymyksiin vastaaminen tekee välillä kipeää, ja Swati joutuu hyödyntämään kaiken oppimansa saadakseen naiset luottamaan itseensä.


Swati tapaa raskaana olevat naiset kuukausittaisilla kotikäynneillä ja seuraa, että kaikki sujuu hyvin. Hän esimerkiksi kysyy, mitä töitä nainen on tehnyt ja kuinka paljon. Hän pitää myös ryhmäneuvoloita, joissa hän kertoo kuvien avulla raskaudesta sekä äidille ja vauvalle tärkeistä asioista ennen ja jälkeen synnytyksen.

– Aiemmin naiset synnyttivät kotona. Sairaalaan ei menty koskaan. Asioista ei tiedetty, niistä ei osattu, eikä haluttukaan puhua. Se on ollut naisille erittäin turhauttavaa aikaa. Kaikki on täytynyt pitää itsellään.
Nyt useimmat alueen naiset saapuvat klinikalle synnyttämään. Apua on vaikea saada perille kotisynnytyksiin, jos niiden aikana ilmenee komplikaatioita. Klinikalle saattaa olla matkaa jopa 20 kilometriä jyrkkää vuoristopolkua, jota pitkin ei autolla pääse.

Synnytyksen jälkeen Swati käy lapsen ja äidin luona vielä noin neljä kertaa tarkastamassa, että molemmat voivat hyvin. Vauvan tiedot kirjataan tarkasti ylös ja niitä verrataan ohjetaulukkoon, jotta saadaan selville, onko kehitys normaalia. Jos jotain poikkeavaa esiintyy, Swati ottaa yhteyttä lääkäriin ja järjestää joko koti- tai sairaalakäynnin.

Henkinen tuki

Swati on tärkeä tuki odottaville ja erityisesti nuorille äideille. Oma perhepiiri on Intiassa tärkeä, mutta nuori nainen ei aina uskalla kysyä kaikkea omalta anopiltaan tai edes äidiltään. Swati on puolueeton henkilö, jolle voi uskoutua, kertoa iloista ja suruista sekä hakea moraalista tukea.

– Swati käy usein luonamme, opastaa ja neuvoo. Hän on iso turva meille kaikille ja hän luo naisille yhteisöllisyyden tunnetta. Hän on myös hyvä perheongelmien ratkaisemisessa. Hänelle uskaltaa puhua. Ilman omaa terveystyöntekijää en tietäisi, keneltä kysyä ja keneen luottaa. Olisinkin varmaan hiljaa, äiti Nanda Dattu Rongte, 32, toteaa.

Estewadin kylän asenteiden kokonaisvaltainen muutos näkyy rohkeissa naisissa. He eivät enää jää taka-alalle, vaan huolehtivat omasta ja perheidensä hyvinvoinnista.

– Vielä kymmenen vuotta sitten olisimme juosseet karkuun näin avointa tilaisuutta. Nyt on luontevaa ja helppoa puhua naisten asioista, synnytyksestä, imetyksestä tai sairauksista, myös miesten kuullen. Ilmapiiri on todella muuttunut avoimemmaksi, Kantabai Dhunda Kengale kertoo äänekkäästi ja saa paikalla olevat miehet melkein punastumaan. Naiset vain hymyilevät leveästi.