Veden puute rikkoo fyysisesti ja henkisesti

Ngoswetin kummihankkeessa Keniassa puhtaan veden puuttuminen aiheuttaa monenlaista fyysistä ja henkistä pahoinvointia. Päästetään Ngoswetin alueen asukkaat ääneen.

Ngoswetin alue sijaitsee luonnonkauniissa laaksossa aivan kansallispuiston kupeessa. Pitkää ohjelma-aluetta halkoo joki, jonka vesi on peräisin ympäröiviltä vuorenrinteiltä. Kummien tukema vesityö on jo hyvässä vauhdissa monissa yhteisöissä, sillä vuorenrinteillä sijaitsevien vesilähteiden vettä on voitu johtaa useisiin jakelupisteisiin. Kummilasten perheiden elämä on mullistunut puhtaan veden saamisen myötä.

Kaikissa paikoissa puhdasta vesilähdettä ei ole vesi-insinöörien johdolla tehdyistä koeporauksista huolimatta ole kuitenkaan löytynyt. Myös alueella sijainnut, nyt jo suljettu fluorikaivos on laskenut saasteita jokeen ja pohjavesiin, mikä hankaloittaa juomakelposen veden löytymistä entisestään.

Mutta miltä tuntuu elää vuosikymmeniä ilman puhdasta vettä? Annetaan kolmen yhteisön vanhemman henkilön kertoa.

"Kannoin 40 litraa selässä ja 10 litraa käsissä"

”Nimeni on Christina, ikää on 66 vuotta ja vedenkanto on vienyt terveyteni. Minulla oli vuohia, joten vuosikymmenten ajan jouduin kantamaan kolme kertaa päivässä 50 litraa vettä. 40 litraa kulki selässä, ja kaksi 5 litran astiaa käsissä. Selkäni on kantamisesta niin huonossa kunnossa, että sitä on jouduttu paikkaamaan pultein. Onneksi aikuiset lapseni asuvat lähellä, ja kantavat veteni nykyään. Ilman heitä en pärjäisi.”

"Pojat saattoivat kuolla paimennusmatkoilla"

”Olen Joseph. Kun olin lapsi, vanhempani aloittivat päivittäisen vedenkannon klo 03 aamuyöllä. Me lapset jäimme yksin kotiin. Vähän isompina tytöt alkoivat osallistumaan vedenkantoon, ja poikien tehtävänä oli paimentaa eläimet juomapisteille. Paimennusmatkat olivat pitkiä, eikä ollut tavatonta, että joku lapsi kuoli nälkään tai janoon matkan aikana. Myös villieläimiä piti näillä reissuilla pelätä. Vuosien saatossa Ngoswetin alueelle on muuttanut lisää väkeä, mikä on entisestään hankaloittanut vesitilannetta.”

"Rahani kuluvat vedenkantopalkkioihin"

”Nimeni on Difna ja olen 53-vuotias. Sain aikoinaan likaisesta vedestä rajun lavantaudin, joka vei minulta kävelykyvyn pitkäksi aikaa. Selkärankani on vääntynyt päivittäisen vedenkannon takia. Minulla ei ole perhettä alueella, joten joudun maksamaan naapurilleni siitä, että hän kantaa minullekin tarvitsemani veden päivittäin.”

Puhtaan veden saaminen muuttaa ihmisten elämää monella tavalla. Kenian Ngoswetissa tehtävää vesityötä voit tukea liittymällä kummiksi ngoswetlaiselle lapselle. Vesityöhön ohjataan myös Puhdasta vettä -lahjasta saadut tulot.