Voimaa yhteistyöstä Intiassa

Suomalaiset kummit, aluekehitys Intiassa ja YK:n vuosituhattavoitteet. Mitä niillä voi olla yhteistä? Paljonkin, sanoo Suomen World Visionin ohjelmajohtaja Anne Pönni.

Ambegaonin alueen 29 kylän kehitystä on vauhditettu 15 vuoden ajan. Ensi vuonna Suomen World Vision aloittaa vetäytymisen ensimmäisistä kylistä ja intialaiset itse ottavat vastuun.  

Pitkäjänteisen työn tulokset ovat Pönnin mukaan hyviä. Yhteistyö on auttanut miltei kaikkia kahdeksaa vuosituhattavoitetta ja kylät ovat nyt elinvoimaisia. Kaikki lapset alueella aloittavat koulun ja naisten asema on kohentunut kohisten.

”Olemme pystyneet kohentamaan maaseudun elinoloja”, Pönni sanoo.

Siinä suomalaisten kummien panos on ollut merkittävä. Heidän tuellaan järjestö on koonnut valtionavustukseen vaadittavan omavastuuosuuden. Enimmillään Ambegaonin kylillä on ollut Suomesta 2 000 kummia, monet heistä pitkäaikaisia.

 

Kausityöstä kestävään toimeentuloon

Kausityöläisyys oli aiemmin iso ongelma kylissä. Miehet lähtivät töihin kaupunkiin ja saattoivat palata kotiin HI-virus tuomisinaan. Mumbai on vain muutaman tunnin ajomatkan päässä.

Kymmenen vuotta jatkunut ruokaturvahanke on parantanut niin toimeentuloa kuin ympäristön tilaa. Kylien kehittäminen on tuonut töitä paikallisille, sillä työvoimaa on tarvittu paljon.

Maanviljelijät ovat mukana vesiohjelmassa. Vaikka monsuunisateet ovat runsaita, vesi on aiemmin valunut eroosiosta kärsiviltä rinteiltä alas imeytymättä maahan. Puut oli hakattu polttopuiksi ja maaperä kärsi tehomaatalouden jäljistä.

Puita on nyt istutettu sitomaan maaperää ja vesi saadaan nyt pysymään viljelysten käytössä pengerryksillä, pienien patojen ja kastelujärjestelmien kuten tippaletkujen avulla.

”Pohjaveden taso on noussut jopa 2,5 metriä”, Pönni mainitsee.

Kolme satoa tuo lisää tuloja

Valumavesi johdetaan ylhäältä kukkuloilta välikaivoihin ja niistä viljelyksille. Yhden välikaivon kautta viiden perheen pellot saadaan kasteltua.

Aikaisemmin pellot tuottivat vain yhden sadon, nyt satoa voidaan korjata kolmesti vuodessa.

”Tässä näet tulokset: perhe syö vuoden tästä sadosta. Kaksi muuta satoa pystytään myymään”, oli ylpeä viljelijä esitellyt kehitystä toukokuussa Intiassa vierailleelle Pönnille.

Sadot ovat myös monipuolistuneet. Aiemmin pelloilla viljeltiin pääasiassa riisiä ja hirssiä. Nyt satoa saadaan myös pavuista, perunasta, pinaatista ja muista vihreistä vihanneksista.

Aliravitsemusta ei Pönnin mukaan vielä ole saatu täysin kuriin. Ruokatuotantoa onkin vielä monipuolistettava ja äitien koulutusta vahvistettava.

Sato myydään lähikaupunkeihin tai Mumbaihin.

Myös välivarastointia on kehitetty, jotta viljelijät voivat odottaa sopivaa hetkeä sadon myymiseen.

”Kerro sinä meille, mikä on muuttunut”

Punaisena lankana kehityksessä on ollut yhteisöjen järjestäytyminen, Pönni kuvaa. Oma-apuryhmät ovat perinne Intiassa, mutta ne uinuivat.

Nyt alueella toimii 298 oma-apuryhmää ja varsinkin naiset ovat järjestäytyneet hyvin. Se on tukenut lapsen oikeuksien kuten terveyden, ravinnon ja koulutuksen toteutumista.

Peruskoulun aloittavat kaikki lapset, mutta yläluokilla osa jää pois.

”Naisten aseman parantuminen on iso ja innostava asia”, Pönni sanoo ja kertoo kylästä, jonka talot on maalattu vaaleanpunaisiksi ja joka on palkittu puhtaimpana kylänä. Siellä joka talossa on käymälä ja puhdas vesi.

Hyvä hygienia ei tullut automaattisesti käymälöiden myötä, hän muistuttaa. Vessat siistiytyivät kuitenkin, kun jokaisen seinään kirjoitettiin sen puhtaudesta vastaavan naisen nimi.

Pönni oli kysellyt vierailullaan naisilta, mitä muutoksia kylässä oli tapahtunut. ”Kerro sinä meille, mikä täällä on muuttunut”, heitti yksi naisista vastakysymyksen.

”Tuo jos mikä on voimaantumista!”, Pönni naurahtaa ja kertoo, miten työn alkaessa naiset istuivat kokouksissa takarivissä eikä kukaan uskaltanut puhua.

Perheiden lapsiluku pudonnut

Yhden sukupolven aikana asiat ovat muuttuneet: nyt tytöt saavat liikkua vapaasti, osallistua yhteisön toimintaan eikä heidän tarvitse avioitua nuorena.

Lapsiluku on pudonnut. Kun nyt parikymppisten äidit saattoivat synnyttää tusinankin verran lapsia, tyttärillä on 2 – 3 lasta.

Perhekoon pienenemisen takana on toimeentulon matematiikka, Pönni sanoo. Ihmiset ymmärtävät koulutuksen merkityksen ja tietävät, etteivät rahat riitä ison lapsilauman kouluttamiseen.

15 vuodessa on tapahtunut perusteellinen muutos, hän toteaa.

Myös miehet antavat tunnustuksen naisten aseman kohenemiselle. Heistä on hyvä, että tytöillä ja pojilla on yhtä lailla vastuuta.

”Kun World Vision aloittaa työn jossain, paikallishallintokin herää”, Pönni kertoo. Se auttaa ihmisiä saamaan pientä rahoitusta erilaisille hankkeille.

World Vision on yksi ulkoministeriön kumppanuusjärjestöistä.

 

Kirjoittaja: Marja-Leena Kultanen, UM kehitysviestintä

 

Julkaistu Global.Finland -verkkojulkaisussa 23.9.2010

> Lue lisää Ambegaonin aluekehitysohjelmasta

> Lue myös oman kyläterveystyöntekijän merkityksestä intialaisille äideille