Työmme kehittyvissä maissa

Paikalliset valitsevat itse mitä haasteita ratkotaan

Jopa 10-15 vuotta kestävät kehitysyhteistyöhankkeemme alkavat huolellisella suunnittelulla. Voimme parantaa lasten asemaa ja hyvinvointia pysyvästi vain siten, että kohdistamme avun koko yhteisölle ja teemme yhteistyötä sen jäsenten kanssa. Tämän vuoksi esimerkiksi kummin tukea ei lahjoiteta yksittäiselle lapselle, vaan sillä kehitetään koko yhteisön elinympäristöä.

Kylä- ja slummiyhteisöt ovat ensisijaisesti itse vastuussa omasta kehityksestään. Asukkaat päättävät, mitä haasteita kotiseudulla lähdetään ratkaisemaan sekä määrittelevät työn tavoitteet. He myös seuraavat ja arvioivat niiden toteutumista. Meidän tehtävämme on tukea ja tarjota työkaluja tavoitteiden saavuttamiseksi.

Kenttätyöntekijämme ovat paikallisia ammattilaisia

Lähes kaikki työntekijämme, noin 99 % heistä, työskentelee omalla kotiseudullaan, joten he tuntevat kulttuurin, kielet ja ne lapset ja aikuiset, joiden kanssa yhteistyötä tehdään. Autamme erilaisten osuukuntien ja säästöryhmien perustamisessa. Tuemme paikallisia ruohonjuuritason organisaatioita, jotta ne pystyvät ottamaan koko ajan enemmän vastuuta seudun kehittämisestä. 

Työkaluja köyhyyden poistamiseen

Jaamme suoraa apua kuten puhdasta juomavettä ja ruokapaketteja katastrofiapuna humanitaarisissa kriiseissä. Kehitysyhteistyöhankkeissamme tällaista apua ei jaeta, vaan työ keskittyy alueen nostamiseen köyhyydestä pysyvästi poistamalla köyhyyden juurisyitä.

Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi vesijohtoverkoston tai muun infrastruktuurin rakentamista, opettajien kouluttamista, terveysasemien varustetason parantamista sekä asukkaiden kouluttamista omista oikeuksistaan, joilloin he osaavat vaatia heille kuuluvia peruspalveluita valtiolta. Tällainen muutos ei tapahdu nopeasti, mutta se on pysyvä. 

Suuri vaikutus maailmanlaajuisesti

Moni ajattelee, että esimerkiksi Afrikkaan on suunnattu kehitysyhteistyövaroja vuosikymmeniä, eikä mitään ole saatu aikaan. Tämä ei ole totta, sillä viimeisten vuosikymmenten aikana on tapahtunut huimaa kehitystä monella saralla. Kansainvälisen avun ansiosta yhä useampi lapsi pääsee kouluun, lapsikuolleisuus on vähentynyt alle puoleen ja raskauden ja synnytyksen komplikaatioihin kuolee yhä vähemmän äitejä ja lapsia. 

Vuonna 1990 noin 102 miljoonaa lasta jäi alakoulun ulkopuolelle, vuonna 2017 enää noin 64 miljoonaa lasta. Viimeisen 30 vuoden aikana alle 5-vuotiaiden lasten kuolemat ovat vähentyneet 56 prosentilla. Äitiyskuolemat ovat vähentyneet viimeisen 20 vuoden aikana yli kolmanneksella. Kehitysyhteistyöllä on ollut vahva rooli myös äärimmäisen köyhyyden vähentämisessä. Kun vielä 1990 äärimmäisessä köyhyydessä eli 1,9 miljardia ihmistä, vuonna 2018 vastaava luku oli enää noin kolmannes siiitä, 634 miljoonaa.