Pajulen aluekehitysohjelma sijaitsee Pohjois-Ugandassa, noin 450 kilometrin päässä maan pääkaupungista Kampalasta ja noin 100 km päässä maan toiseksi suurimmasta kaupungista Gulusta. Alueen infrastruktuuri on heikko, esimerkiksi tiet ovat huonoja. Alue on tasaista ja maa sopii hyvin viljelyyn. Lähes kaikki alueen asukkaat ovat pienviljelijöitä jotka saavat elantonsa viljelystä, mutta viime vuosina sateet ovat muuttuneet epävarmemmiksi. Jotkut alueen asukkaista harjoittavat myös karjankasvatusta.
Pohjois-Uganda kärsi 1990- ja 2000-luvuilla LRA-sissiryhmän terrorista, jonka takia suurin osa alueen asukkaista siirrettiin armeijan suojelemille leireillä kaupunkien liepeillä. Ihmiset saivat palata koteihinsa vasta 2010-luvun puolivälissä. Leireillä ihmiset elivät ruoka-avun varassa, joten viljelytaidot pääsivät ruostumaan. Konfliktin takia alue on jäljessä kehityksestä moniin muihin Ugandan alueisiin verrattuna. Alueella asuu noin 30 000 ihmistä, jotka kuuluvat pääasiassa acholien etniseen ryhmään.
Koulutus on yksi Pajulen keskeisistä haasteita. Alueella ei ole tarpeeksi kouluja, joten koulumatkat ovat joskus pitkiä, ja luokkakoot ovat yleensä suuria etenkin alemmilla asteilla. Opettajia ei ole tarpeeksi, eivätkä monet heistä ole päteviä. Lasten oppimistulokset ovat tämän takia yleensä heikkoja. Vaikka koulunkäynnin tärkeys ymmärretään ja suurin osa lapsista (mukaanluettuna tytöt) aloittaa koulun, eivät läheskään kaikki pysty käymään koulua loppuun. Jos perheiden taloudellinen tilanne ei mahdollista kaikkien lasten lähettämistä kouluun, otetaan tytöt yleensä ensimmäisenä pois koulusta. Lasten kaltoinkohtelu on yleistä, samoin lapsiavioliitot ja teiniraskaudet.
Suurimmalla osalla Pajulen asukkaista ei ole käytössään riittävästi puhdasta vettä, ja monet lapset kärsivät tämän sekä yksipuolisen ruokavalion terveydellisistä seurauksista. Osa lapsista on aika ajoin aliravittuja, eivätkä kaikki lapset saa kaikkia tarvittavia rokotteita. Matka terveysasemalle on monille perheille pitkä. Vain harva lapsi saa syntymätodistuksen.
