Yli 35 vuotta kestänyt konflikti on estänyt merkittävästi köyhyyden vähenemistä ja kehitystä Afganistanissa, mikä on rasittanut yhteiskunnan rakennetta ja heikentänyt maan selviytymiskeinoja. Kotitalouksien on vaikea selviytyä päivittäisistä tarpeistaan epävakaan poliittisen, taloudellisen ja turvallisuustilanteen keskellä. Lisäksi luonnonkatastrofit kuten tulvat ja kuivuus vaikeuttavat tilannetta.
Vuosina 2018-2019 Afganistan kärsi pahimmasta kuivuudesta vuosikymmeniin. Kuivuus johti arviolta 250 000 ihmisen maansisäiseen pakolaisuuteen koskettaen erityisesti maan länsiosissa sijaitsevia Heratin ja Badghisin maakuntia. Heratin kaupungin ulkopuolelle syntyi useita epävirallisia yhdyskuntia. Vaikka osa pakolaisperheistä on sopeutunut osaksi isäntäyhteisöjä, heillä on puutetta toimeentulosta, ja lastensuojeluun liittyvät ongelmat ovat lisääntyneet, kuten lapsityövoiman käyttö, lapsiavioliitot sekä lasten koulunkäyntimahdollisuuksien puuttuminen.
Koronapandemia on vaikuttanut Afganistaniin vuoden 2020 alusta alkaen. Heratin maakunnan läheisyys Iraniin on lisännyt koronan leviämisriskiä, joka on arvioitu suureksi. Riittävän terveys- ja vesiinfrastruktuurin puute alueilla on riski haavoittuvassa asemassa oleville väestöryhmille.
Afganistanin pilottiprojekti kattaa kolme Heratin kaupungin aluetta, jotka vastaanottavat kotiseudultaan lähtemään joutuneita maansisäisiä pakolaisia. Nämä ovat Shalbafan, Hindosozi ja Darb-e-Kandahar. Projektilla pyritään luomaan hyvä ja turvallinen elinympäristö haavoittuvimmassa asemassa oleville tytöille ja pojille sekä lisäämään rauhaa ja toimeentulomahdollisuuksia seuraavien toimenpiteiden avulla:
- Tuetaan haavoittuvia kotitalouksia selviämään ruokatuotannon epävarmuudesta vahvistamalla talouksien toimeentuloa
- Lisätään terveys- ja saniteettipalveluiden saatavuutta ja laatua yhteisöissä ja instituutioissa
