Karhut olivat seikkailleet tämän vuoden joulukorttikampanjan kuvittaneen Ninka Reitun mielessä jo pitkään. Lue, mistä pikkukarhu sai luonteensa ja mitä Reittu toivoo lapsen tuntevan, kun kortti saapuu toiselle puolelle maailmaa.
Maailman paras ammatti
Ninka Reittu on kirjoittanut ja kuvittanut lastenkirjoja vuodesta 2012. Hän on julkaissut kymmenen omaa kirjaa ja kuvittanut myös muiden kirjailijoiden teoksia. Tunnetuin hänen kuvitustöistään on Prinsessa Pikkiriikki, jonka hän on tehnyt yhdessä Hannele Lampelan kanssa. Reitun kirjoja on käännetty 20 kielelle.
”Siinä on läsnä ääretön vapauden tunne, kun saan luoda aina uusia maailmoja”
”Kuvittajan työ on maailman paras ammatti. Saa jatkaa leikkimistä vielä aikuisenakin ja työ ei ole paikkaan sidottua. Siinä on läsnä ääretön vapauden tunne, kun saan luoda aina uusia maailmoja”, Reittu sanoo hymyillen.
Inspiraatiota hän saa luonnosta, eläimistä ja lapsista. ”Näen eläimissä usein hahmoja. Niiden persoonallisuudet inspiroivat minua. Myös lasten kanssa aikaa viettäessä ideoita syntyy paljon, kun vain lähtee ennakkoluulottomasti mukaan siihen, mikä heitä kiinnostaa.”
Karhut, jotka odottivat vuoroaan
Reitulle on tärkeää, että hänen työnsä sopivat yhteen hänen omien arvojensa kanssa. World Visionin joulukortti tuntui heti omalta.
”Näin saman tien mielessäni, miltä kortti näyttäisi ja millaisia hahmoja haluaisin siihen tehdä.”
”Tuntui siltä, että karhut valitsivat itse tulla juuri tähän kampanjaan.”
Kortin karhut eivät syntyneet tyhjästä. Ne olivat seikkailleet Reitun mielessä jo pitkään.
”Tuntui siltä, että karhut valitsivat itse tulla juuri tähän kampanjaan.”
Pikkukarhu sai innoitusta Reitun omasta lapsesta. Pieni ja määrätietoinen karhu, joka välillä vie isoakin karhua. Molemmat hahmot ovat nallekarhuja, joista tulee halattava ja lämmin olo.
”Ison ja pienen karhun välillä on lämpöä. Halusin kertoa, että jossakin on iso karhu, joka välittää pienestä.”
Yksi kuva, monta katsojaa
Kortin lähettää suomalainen kummi, ja sen saa kummilapsi kaukana Suomesta. Siksi kuvan piti toimia kahdelle erilaiselle yleisölle.
Reittu halusi kuvaan pohjoisen tunnelman, mutta ei liian suomalaista tai perinteistä joulua. Luminen tunturimaisema tuli mukaan vasta työn loppuvaiheessa, ja joulun värit näkyvät hahmojen vaatteissa.
”Karhu voi olla lämpimässä maassa asuvalle lapselle aika vieras eläin. Lajista riippumatta tunteen kuitenkin tunnistaa.”
Reitun mukaan hahmojen sympaattisuus syntyy niiden keskinäisestä suhteesta.
”Se rakentuu pitkälti siitä, miten hahmot katsovat toisiaan, koskettavat toisiaan ja ovat toistensa lähellä.”
Kosketus kaukaa
Kuvittaessaan Reittu ajattelee aina lasta, jolle hän työtä tekee. ”Teen tätä kaikille maailman lapsille. Kun he saavat työn käsiinsä, sen merkitys voi olla yllättävän suuri.”
Hän muistaa kirjamessuilta pienen lukijan, jonka kirja oli kulunut ja sivut irtoilivat. Vanhemmat kertoivat, että kirjaa oli luettu joka ilta kolmen vuoden ajan.
”Kortti on vain paperia, mutta se voi olla hyvin merkityksellinen. Kaukana, missä ei ole samoja asioita kuin meillä, paperisen kortin merkitys on aivan toinen.”
”Kortti on vain paperia, mutta se voi olla hyvin merkityksellinen. Kaukana, missä ei ole samoja asioita kuin meillä, paperisen kortin merkitys on aivan toinen. Joku voi säilyttää sitä vuosikymmeniä.”
Mitä Reittu toivoo lapsen tuntevan, kun hän näkee kortin?
”Toivon, että hän tuntisi kosketuksen jostakin kaukaa. Toisella puolella maailmaa on joku, joka todella välittää hänestä. Me pidämme toisistamme huolta.”
World Vision ja kummitoiminta olivat Reitulle tuttuja jo ennen työtä. Hän on pitänyt järjestöä luotettavana, ja työ vahvisti sitä.
”Tällaisella toiminnalla voidaan rahoittaa asioita, jotka eivät muuten olisi mahdollisia. Ja se, että lapsi saa tunteen, että hänestä välitetään, on todella tärkeä asia.”
Kun kummi tarttuu kynään
Kummeille, jotka miettivät, mitä kortille kirjoittaisivat, Reitulla on rohkaiseva viesti.
”On mieletöntä, että ihmiset löytävät aikaa ja lähtevät tällaiseen mukaan. Iso asia on jo se, että pysähdyt ja annat tälle aikaasi.”
”Tässä maailmassa me olemme toisiamme varten. Isompien tehtävä on kannatella pienempiä. Me olemme tällä pallolla yhdessä.”
Jos Reittu kirjoittaisi kortin itse, viesti olisi tämä:
”Tässä maailmassa me olemme toisiamme varten. Isompien tehtävä on kannatella pienempiä. Me olemme tällä pallolla yhdessä.”
Joulu on hänen mielestään oikea hetki tehdä tämä ajatus näkyväksi.
”Joulu on välittämisen aikaa. Ehkä voisimme ostaa vähemmän turhaa ja sen sijaan muistaa niitä, joilla on vähemmän.”
