Useat länsimaat ovat leikanneet kehitysyhteistyöhön ja humanitaariseen apuun suunnattuja varoja. Mitä historiallisista leikkauksista seuraa? Kysymykseen vastaa Uppsalan Pohjoismaisen Afrikka-instituutin vanhempi tutkija Liisa Laakso.
Suomi päätti viime vuonna leikata kehitysyhteistyörahoista yhteensä 1,2 miljardia euroa vuoteen 2028 mennessä. Hiljattain Iso-Britannia ilmoitti leikkaavansa kehitysyhteistyövarojaan 40 prosentilla. Myös Ruotsi on kertonut leikkauksista. Liisa Laakso pitää niitä poikkeuksellisina.
– Ruotsissa leikkaukset ovat pienempiä, siellä puhutaan noin 5,5 prosentista, mutta ne ovat historiallisia siinä mielessä, että Ruotsin kehitysapubudjetti on vuosikymmenten ajan joko kasvanut tasaisesti tai pysynyt ennallaan. Se, että budjetista leikataan, on hyvin historiallista.
Yhdysvaltain kehitysyhteistyövirasto USAID on reilun 42 miljardin dollarin vuotuisella budjetillaan rahoittanut eri puolilla maailmaa ruoka-apua ja kehitysyhteistyöhankkeita, joilla on muun muassa edistetty demokratiaa, tasa-arvoa ja ihmisoikeuksia sekä ehkäisty nälänhätää ja epidemioita. Nyt valtaosa USAIDin työntekijöistä on lomautettu tai irtisanottu ja ulkomaanapu on jäädytetty.
Laakso on seurannut uutisia huolestuneena.
– Leikkausten välittömät vaikutukset ovat kovimpia muun muassa terveyssektorilla. Arvioita on jo esitetty siitä, että esimerkiksi malaria-, polio- ja hiv-kuolemat tulevat lisääntymään näiden ohjelmien yhtäkkisen katkaisemisen vuoksi, Laakso sanoo.
Keskustelu on koventunut
Valtiot ovat perustelleet leikkauksia yleisillä säästötarpeilla mutta yhä useammin myös sillä, että puolustusmenot ovat kasvaneet.
– Kyllähän se kertoo ulkopolitiikan siirtymästä pehmeistä välineistä koviin. Jos aikaisemmin on pystytty kansalaisille ja veronmaksajille perustelemaan kehitysyhteistyön ulkopoliittinen tärkeys kansainvälisen sääntöpohjaisen järjestelmän ylläpitämiseksi ja ehkä myös siitä näkökulmasta, että sen avulla saadaan ystäviä maailmalta, niin nykyisessä maailmantilanteessa tällaiset perustelut eivät enää tunnu miellyttäviltä. Keskustelu on koventunut.
Iso huoli ihmisoikeuksista
Euroopan maiden ja Yhdysvaltojen lisäksi myös esimerkiksi Kiina, Intia ja Persianlahden maat ovat suunnanneet varojaan kehitysyhteistyöhön. Laakson mukaan nämä kehitysyhteistyökumppanit keskittyvät erityisesti humanitaarisen avun antamiseen ja erilaisiin infrastruktuurihankkeisiin, joiden osalta ne voivat paikata muiden maiden leikkauksien seurauksia.
– Läntisellä avulla on kuitenkin tuettu esimerkiksi ihmisoikeustyötä, demokratiatyötä ja tyttöjen ja naisten oikeuksia. Ne ovat yhteistyöalueita, joista olen itse eniten huolissani, koska nämä nousevat kumppanimaat eivät suuntaa apuaan tällaisille sektoreille.
Lisää aiheesta:
”Kehitysyhteistyöllä tuettu koulutus on alue, jonka hyödyt ovat aivan kiistattomia”, sanoo tutkija
